Mökkeilyä ilman hyttysiä? Nämä asiat vaikuttavat tontin hyttysmäärään

Pahin hyttyspaikka on sellainen ympäristö, jossa kasvaa runsaasti ja tiheästi puita. Kuva: Kimmo Haimi, Jaana Kankaanpää, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Vappuna moni suomalainen avaa mökkikauden. Kevät on mukavaa mökkeilyaikaa etenkin, jos mielii säästyä hyttysenpistoilta.

Nyt onkin hyvä hetki pohtia, millainen mökkipiha on kesällä aivan erityisesti hyttysten mieleen ja voisiko mökin hyttysmäärälle tehdä jotain. Aihetta pohtii Lapin maakuntamuseon amanuenssi Jukka Salmela.

”Hyttysparatiisimökki sijaitsee Pohjois-Suomessa suon laidalla ja siellä on paljon sulamisvesilammikoita. Puusto on tiheää ja sitä on paljon, eikä tuuli pääse vaikuttamaan”, Salmela kertoo.

Salmela jatkaa, että hyttysten kannalta otolliset olosuhteet voivat syntyä eteläisempäänkin Suomeen, jos mökki on puiden saartama ja lähistölle kertyy keväisin väliaikaisia vesilammikoita.

Eräs hyttysiin liittyvä harhaluulo koskee nimenomaan sitä, millaiset vedet houkuttelevat mitäkin hyttysiä. Aina välillä saa esimerkiksi lukea sellaisen vinkin, että sadevesitynnyrit tarjoaisivat otolliset olosuhteet verenimijöiden kehittymiselle.

Kyllä sadevesitynnyreissä kehittyykin hyttysiä, mutta ne kuuluvat lintuhyttysiin, jotka nimensä mukaisesti imevät verta linnuista. Näiden Culex-sukuun kuuluvien hyttysten naaraat munivat veden pinnalle, ja siitä uusi itikkasukupolvi lähtee saman tien kehittymään. Kehitys aikuisiksi vie ainakin pari–kolme viikkoa.

”Sadevesitynnyrien tyhjentäminen voi siis vähentää pihan hyttysmäärää, mutta ihmisen saamien pistojen kannalta sillä ei todennäköisesti ole merkitystä”, Salmela tiivistää.

Suomessa on nelisenkymmentä hyttyslajia, ja niistä suurimmalle osalle maistuu nisäkkäiden veri. Ihmisen kiusana ovat erityisesti hyttyset, joiden naaraat munivat pian veriaterian saatuaan. Tällaiset hyttyset talvehtivat munana ja lähtevät kehittymään vasta talven jälkeen.

Sulamisvesilammikot houkuttelevat nuoria hyttysiä.  Kuva: Esko Keski-Vähälä

Sulamisvesilammikot ovat ihmistä kiusaaville verenimijöille ihania kevätparatiiseja, josta nuorten hyttysten on mukava lähteä lentoon. Kuiva kevät on näiden hyttysten vihollinen.

Jos oman mökkipihan hyttysmäärään haluaa vaikuttaa, Salmela kehottaa pohtimaan ensimmäisenä, pääseekö tuuli kulkemaan etenkin niissä paikoissa, joissa haluaa päivisin viettää aikaa.

Hentorakenteiset hyttyset eivät pysty lentämään kummoisessa puhurissa, joten illalla hyttysiä lentelee tavallisesti päivää enemmän siitä syystä, että iltaisin tuuli yleensä laantuu. Tyynien kesäiltojen hyttysmäärälle ei siis oikein voi mitään, mutta päiväsajasta voi tehdä siedettävämpää miettimällä, tarvitseeko mökin piilotella puuston siimeksessä.

”Jos mökkitontti on pieni ja naapuri lähellä, puita ei tietenkään voi loputtomiin karsia”, Salmela lisää.

Pientä apua voi Salmelan mukaan olla siitäkin, että virittelee mökin läheisyyteen linnun- ja lepakonpönttöjä. Tällä tavoin ainakin osa hyttysistä päätyy parempiin suihin ennen kuin ihminen päätyy tahtomattaan verenluovuttajaksi.

Jos mökkiläinen on hyttysten takia niin pahasti hermoromahduksen partaalla, että jonkinlaisen teknisen laitteen hankkiminen alkaa tuntua houkuttelevalta, Salmela kehottaa hankkimaan pelkällä hiilidioksidilla hyttysiä houkuttelevan ansan. Hiilidioksidi nimittäin houkuttelee pelkästään hyttysiä, kun taas valoa käyttävien ansojen kitaan päätyy myös perhosia.

”Olen itse aika immuuni hyttysille, mutta kyllähän ne minuakin ärsyttävät. En silti vihaa niitä enkä ole hyttysten massamurhaamisen kannalla, sillä ne kuuluvat luontoon”, Salmela sanoo.

Verenimijöiltä saa olla todennäköisimmin turvassa mökillä, joka on rakennettu pellon äärelle. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Hyttysiä on vaikea päästä kokonaan karkuun, ellei ala mökkeillä tunturin laella tai karulla ulkosaariston luodolla. Jos tällainen karu mökkiympäristö ei houkuta, Salmelalla on vinkki ympäristöstä, jossa hyttysiä on yleensä korkeintaan maltillisesti: avoimessa maatalousympäristössä.

Viljely pitää huolen, ettei maahan pääse kehittymään sulamisvesilammikoiden kirjomaa hyttysfarmia, ja peltoaukea päästää tuulen kulkemaan vapaasti.

Kokemus hyttysten määrästä riippuu kuitenkin lopulta ihmisestä itsestään.

”Toinen ei edes huomaa sellaista hyttysmäärää, joka on toiselle sietokyvyn ylärajalla”, Salmela tiivistää.

Linnunpöntöt saattavat vähentää hyttysten määrää, sillä ne ovat monien lintujen ravintoa. Kuva: Ari Nakari