Kortejärvi: Sekametsien lisäämiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa mutta myös vanhoja metsänhoitokonsteja

Sekametsien perustamisen ja kasvattamisen menetelmiä on tutkittu muun muassa Luonnonvarakeskuksen Sekava-hankkeessa.  Kuva: Hanne Manelius

MT Metsä|Metsänhoito

19.12.202309:00

Kolumni

Petri Kortejärvi

Sekametsien lisäämistä pidetään perustellusti yhtenä keinona vastata metsänkasvatuksen tulevaisuuden haasteisiin. Muuttuvassa ilmastossa puulajeista suurimmassa vaarassa on kuusi samalla, kun se on todennäköisesti myös tulevaisuudessa puurakentamisen halutuin raaka-aine.

Metsänomistajan talouden kannalta sekametsien kasvatuksen isoin pihvi lienee se, että sekametsissä kuusi järeytyy ja pysyy terveenä paremmin kuin puhtaassa kuusikossa.

Ainakin Etelä-Suomessa kuusikon toisen ja varsinkin kolmannen harvennuksen jälkeen jäljelle jäävät puut altistuvat helposti kirjanpainajalle. Tämä johtuu olosuhteiden muutoksesta, joka on puhtaassa kuusikossa isompi kuin sekametsässä.

Metsäntutkimus on Suomessa maailman huippua, mutta sekametsien kasvatuksen osalta paljon on vielä tutkimatta.

Luonnonvarakeskus on tutkinut Sekava-hankkeessa sekametsien perustamisen ja kasvattamisen menetelmiä. Kokonaan uusia kestokoealoja on perustettu 18, ja niillä on yhteensä 284 koealaa. Näin kertyy arvokasta uutta tietoa jo siksikin, että taimimateriaali on kehittynyt harppauksin. Istutetun kuusen ja koivun kasvuun lähtö on ripeämpää kuin aiemmin.

Metsäalan toimijat ovat jo ryhtyneet markkinoimaan sekaviljelyä, ja alustavat tulokset ovat lupaavia. Kuusen kasvuun lähtö mustikkatyypin metsässä on niin ripeää, että se näyttää pysyvän istutusmännyn vauhdissa. Kuusta ja mäntyä voinee istuttaa sekaisin.

Hieman karummilla ja kuivuudelle alttiilla maapohjilla istutuskuusi jää kuitenkin männystä jälkeen. Näille pohjille sopii paremmin männyn kylvö yhdistettynä kuusen istutukseen. Tällöin noin tuhat kappaletta kuusia hehtaarille riittää.

Ylipäätään jos istutetaan vain yhtä puulajia, istutustiheyttä on syytä laskea totutusta. Mättäitä tai laikkuja kannattaa kuitenkin edelleen tehdä yhteensä 2 000 kappaletta hehtaarille. Tämä varmistaa luontaisten tai kylvettyjen taimien syntymisen riittävän etäälle istutuskuusista.

Taimikoiden ja edelleen nuorten kasvatusmetsien jääminen liian tiheiksi on konkreettinen uhka, mikäli istutustiheyttä ei lasketa. Kynnys istutetun taimen poistamiseen saattaa säilyä korkeana, vaikka vieressä olisi hyvälaatuinen luontainen mänty tai koivu.

Sekametsän suosiminen korostaa tarvetta pudottaa runkoluku nykysuositustenkin mukaiseen maksimiin eli kahteen tuhanteen kappaleeseen hehtaarilla. Koivu tarvitsee latvalleen tilaa, ja tilaa tarvitsee mäntykin järeytyäkseen. Myös jatkossa kannattaa pyrkiä siihen, että ensiharvennuksessa päästään poistamaan kyllin järeitä runkoja.

Sekametsien perustamisessa tarvittaneen myös vanhoja konsteja. Yksi näistä on metsä-äes ja siihen yhdistetty kylvölaite. Äestys on jäänyt pois muodista, kun on pyritty sievempään muokkausjälkeen ja vähempään raivaustarpeeseen. Mäntyjen ja koivujen itäminen onnistuu kuitenkin paremmin, kun kivennäismaata paljastetaan riittävästi.

Varhaisperkauksesta on esitetty, että siinä pitäisi jatkossa pyrkiä säästämään osa lehtipuista, kun tavoitteena on laadukas rauduskoivusekoitus. Helpommin sanottu kuin tehty.

Yksi keino voisi olla varhaisperkauksen aikaistaminen vielä varhaisemmaksi. Aikaistetussa varhaisperkauksessa osa siemensyntyisistä koivuista jää helpommin raivaamatta, mutta istutustaimien ympäristö tulee kuitenkin käsiteltyä kunnolla. Varsinainen reikäperkaus kannattanee jättää historiaan, jollei nimenomaisena tavoitteena ole kaksijaksoinen koivu-kuusisekametsä.

Metsää voi nuorena kasvattaa monilajisena, ja mikäli kuuset ovat elinvoimaisia, viimeisessä harvennuksessa voi suosia kuusta. Mäntymaat kannattaa jatkossakin uudistaa pääosin männylle, mutta omatoiminen metsänomistaja voi täydentää niitä kuusella, esimerkiksi 300 kappaletta hehtaarille. Näyttää siltä, että yksittäiset, etäällä toisistaan kasvavat kuuset pysyvät terveinä jopa puolukkatyypin metsässä. Tätäkin voisi tutkia.

Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.