Miten käy erätaitojen säästövimmassa?

Koska kotimaista retkeilykarttojen tekijää ei enää ole, karttoja löytyy vain valikoiduista paikoista.  Kuva: Arto Komulainen

Viime kuukausina retkeilystä tai eräjormailusta kiinnostuneet ovat saaneet lukea huolestuttavia uutisia, joista suurin osa johtuu säästötoimista.

Painettujen retkeilykarttojen laatiminen ja painaminen Suomessa loppui vuodenvaihteessa. Samaan syssyyn Maanmittauslaitos lopetti paperisten maastokarttojen myynnin. Retkeilykarttoihin on merkitty reitit, laavut ja muut retkeilyrakenteet. Pelkissä maastokartoissa ei näy retkeilyrakenteita.

Paperisten karttojen katoaminen vaikuttaa toki vaeltajien lisäksi myös metsästäjiin, veneilijöihin ja muihin luonnossa liikkuviin, jotka eivät halua olla pelkän teknologian varassa. Luonnossa liikkujille on tähän asti suositeltu paperisia retkeilykarttoja turvallisuussyistä, sillä erämaissa ei aina ole puhelinverkkoa tai akku voi loppua.

Metsähallituksen Luontopalvelut ilmoitti taannoin kehittävänsä rakennuskantaansa tiivistämällä sitä tarkoituksenmukaiseksi ja kustannustehokkaaksi. ”Kehittämistoimet” kohdistuvat Luontopalvelujen hallinnassa oleviin noin 2 400 rakennukseen ympäri Suomen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi eräkämppien vähenemistä.

Tiettävästi Metsähallitus valmistelee heikennyksiä myös moniin retkeilijöiden palveluihin kansallispuistoissa, retkeilyalueilla ja luonnonsuojelualueilla. Lisäksi Metsähallituksen Luontopalvelut aloittaa selvityksen Hossan, Kilpisjärven, Seitsemisen ja Teijon luontokeskusrakennuksista luopumisesta kevään 2025 aikana. Lisäksi moni luon­to­kes­kus sulkee ovensa hil­jai­sik­si kuu­kau­sik­si säästösyistä.

Tällaiset uutiset ovat huolestuttavia. Koska rahaa pitää säästää, on selvää, että myös retkeilyä halutaan keskittää tiettyihin paikkoihin. Tämä ei ole kenenkään etu, koska tiedossa on ruuhkia suosituimmilla retkeilypaikoilla. Kuka haluaa tehdä Karhunkierroksen liittymällä jonon jatkoksi? En minä ainakaan.

Toisaalta taas vapaa vaellus ja siihen liittyvä osaaminen vähenee. Luontotietoa on kyllä tarjolla verkossa, mutta syvempää ymmärrystä sieltä ei ole saatavilla. Niinpä ei ole ihme, että viime aikoina on saatu lukea siitä, että kansallispuistoissa roskaaminen on riesana, eikä autiotuvilla osata enää toimia.

Huhujen mukaan autiotuvalla kuulee nykyään ihmettelyjä siitä, miksi tuvalla ei käy siivoja vierailun jälkeen. Tuhoaako säästövimma suomalaisten erätaidot?