Tutkijat: Luonnontilaisen vanhan metsän hiilivarasto pieksee talousmetsän – "Ilmastoa ei hoideta hakkaamalla metsiä."

Vanhoissa metsissä hiiltä sitoutuu elävän puuston lisäksi lahopuuhun ja maaperään. Kuva: Heikki Willamo

Luonnontilainen ja monimuotoisuutta turvaava metsä on keskimäärin suurempi hiilivarasto kuin talouskäytössä oleva metsä. Näin sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.

"On myytti, että luonnontilaisessa metsässä puut alkavat kuolla ja siitä tulee päästölähde. Se ei pidä tutkimuksen perusteella paikkaansa."

Mäkipään mukaan on havaittu, että 350-vuotiaatkin metsät ovat pieniä hiilinieluja eli sitovat yhä hiiltä, vaikka puuston kasvu on aika vähäistä.

Vanhoissa metsissä taloudellisesti merkityksetön hiilivarasto maaperässä ja lahopuussa kasvaa pitkään. Talousmetsissä kuolleen puun ja maaperän hiilivarasto on paljon pienempi.

Mäkipää painottaa, ettei metsiä käytetä hiilinielun tai -varaston luomiseksi, vaan talouden ja puun tarpeen takia.

"Se, että ilmastoa hoidettaisiin metsiä hakkaamalla, on loogisestikin aika valheellista."

Mäkipään mukaan tiede tuntee jo keinoja hoitaa metsiä ilmaston kannalta nykyistä paremmin, esimerkkinä jatkuvapeitteinen kasvatus turvemailla.

Tutkimusprofessori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että IBC-Carbon-hankkeessa kehitetään metsien käsittelyä niin, että se palvelisi talouden lisäksi mahdollisimman hyvin ilmastonmuutoksen hillintää ja monimuotoisuuden turvaamista.

Hankkeessa on mallinnettu hiilen sitoutumista metsäisillä suojelualueilla, kuten Evolla Kanta-Hämeessä.

Forsiuksen mukaan puuston hiilivaraston on laskettu kasvavan Evolla noin 200 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä, jos metsässä ei tehdä hakkuita. Samalla maaperän hiilivarasto kasvaa 20 prosenttia.

Metsän ikääntyessä ja puuston kasvun hidastuessa hiilen sidonta pienenee noin parikymmentä prosenttia jatkuen silti yhä. Kertynyt hiilivarasto säilyy suurena tuottaen samalla monimuotoisuushyötyjä.

Nuoren metsän kasvunopeus voi olla isompi, mutta Forsiuksen mukaan se ei pärjää hiilivarastona vanhalle metsälle. Nuorista puista tehtävän sellun hiili palautuu takaisin ilmakehään keskimäärin melko nopeasti.

Forsius myöntää, että vanhojen metsien hiilikehityksestä tiedetään vielä varsin vähän. Se tiedetään, että metsien monimuotoisuuden merkittävin uhka on lisääntyvä puunkorjuu.

Nykyinen politiikka on Forsiuksen mielestä epäonnistunut metsien julkishyödykkeiden tuottamisessa eli metsien monimuotoisuusarvojen turvaamisessa ja hiilensidonnassa. Monimuotoisuuden suojelua hankaloittaa supistunut rahoitus ja ilmastonmuutoksen hillintää toimien hitaus sekä synergiaetujen puute.

Uusia ohjauskeinoja tutkitaan. Sellaisia voisivat olla ekologiset kompensaatiot, luonnonarvokauppa ja vapaaehtoisen Metso-suojeluohjelman laajentaminen hiilensidontaan. Forsius kertoo, että metsänomistajille tehdään kysely, millaisella euromäärällä he olisivat valmiita ryhtymään yhdistettyyn hiilensidontaan ja monimuotoisuuden suojeluun.

Hiilensidontaa ja monimuotoisuuden kehittymistä voidaan seurata kaukokartoituksella. Dronet pystyvät mittaamaan jopa yksittäisten puiden kehitystä, kun taas lentokoneilla ja satelliiteilla tarkastellaan laajoja alueita.

Raisa Mäkipää arvioi hiilikaupan alkavan EU-maiden välillä 2020-vuosikymmenellä, kun Pariisin ilmastosopimuksen toimien seuranta alkaa. Maat voivat hankkia toisiltaan hiilinieluja, jos ne eivät meinaa yltää lupaamiinsa päästövähennystavoitteisiin.

Markkinamekanismia tosin ei ole vielä kehitteillä. Sen sijaan yksityisten hiilimarkkinoiden Mäkipää uskoo alkavan melko nopeasti. Moni taho on ilmoittanut pyrkivänsä lähitulevaisuudessa hiilineutraaliksi, eikä se kaikilta onnistu ilman hiilinielujen ostoa.

Hiilensidonnasta keskusteltiin viime tiistaina Miksi hiilinielut ovat yhteiskuntapolitiikkaa -tilaisuudessa Helsingissä. Tapahtuman järjestivät Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat hankkeet IBC-Carbon, Sompa ja WISE.