Tieisännän rooli korostuu uuden yksityistielain myötä

Kaakamojoen metsätien isännöitsijä Lauri Harri liikkuu metsätiellä lähes päivittäin. ”Tien rikkojat on saatava kiinni verekseltään. Jälkeenpäin korvauksia on vaikea saada”, Harri sanoo. Hän on Kaakamojoen 9,3 kilometrin metsätien suurin osakas. 

”Lakikirjaa ei ole tarvinnut plärätä, terve maalaisjärki ja yhteydenpito tienkäyttäjiin on riittänyt toistaiseksi”, kertoo Kaakamojoen 9,3 kilometrin pituisen metsätien isännöitsijä Lauri Harri Torniosta.

Tieisäntä huolehtii tiekunnan puolesta tien kunnosta. Tien suurimpana osakkaana Harrilla on luonnollisesti tähän suurin intressi.

”Tien korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin ennakoiva kunnossapito. Puutavarakuljetukset ovat tien kunnolle suurin riski, mikäli niitä tehdään kelirikkoaikaan”, Harri sanoo.

Jos tien rikkojaa ei saada kiinni verekseltään, jäävät korjauskustannukset tien osakkaille.

”Hirvenmetsästäjien liikkuminen syksyn kelirikkona aiheuttaa helposti uria tienpintaan. Toiveena olisi, että jos tie rikotaan, se myös korjataan.”

Vuoden alussa voimaan astunut uusi yksityistielaki asettaa tiekunnat ja tieisännöitsijät tukalaan asemaan, sillä jatkossa tieasioita koskevat valitukset käsitellään kunnallisten tielautakuntien sijasta käräjäoikeuksissa.

Oikeuskäsittelyt aiheuttavat maanomistajille tuntuvia kustannuksia. Toisaalta valitusasioita saattaa jäädä käsittelemättä kustannusten pelossa.

”Tiekuntien kannattaa ottaa oikeusturvavakuutus”, Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja sanoo.

Tielautakunnat toimivat vielä vuoden 2019 loppuun käsitelläkseen vireillä olevat valitukset.

Suomen Tieyhdistys kouluttaa tieisännöitsijöitä puoliammattilaisiksi. Seuraava kurssi alkaa syksyllä. Rahja uskoo, että isännöinnin tarve lisääntyy muun muassa velvollisuuksien lisääntymisen myötä.

”Tien liikenne- ja painorajoitukset pitää ilmoittaa Maanmittauslaitoksen yksityistierekisteriin. Uuden tietosuojadirektiivin myötä henkilötietorekisteriä on pidettävä yllä.”

Maanomistajan kannalta merkittävä muutos on yksityistiealueelle asennettavat yhdyskuntatekniset laitteet, kuten tietoliikenne- ja sähkökaapelit sekä vesijohdot.

Tiealueella toimittaessa tähän riittää tiekunnan suostumus. Maanomistajalta ei tarvitse kysyä enää lupaa, kuten vielä viime vuonna.

”Maanomistus säilyy yksityistien tiealueella, mutta yhdyskuntateknisten laitteiden asentamista koskevissa asioissa tiealueen hallintaoikeus on tiekunnalla”, Rahja selvittää.

Uutta on myös se, että kun yksityistie liittyy yleiseen tiehen, voidaan risteysalueelle määrätä yksityistietoimituksessa kolmion muotoinen näkemäalue parantamaan liittymän näkemää.

”Tienpitäjä saa poistaa näkemää heikentävää kasvillisuutta, kuten puustoa, mutta ei kuitenkaan piha-alueelta.”

Yksityistielain uudistuksen myötä voidaan yksityistielle määrätä tietoimituksessa suoja-alue ulottumaan tien keskilinjalta 12 metriä molemmille puolille tietä.

Suoja-alueelta on lupa poistaa näkemää haittaavaa kasvillisuutta lukuun ottamatta piha-alueita.

Tiekuntien kokouskutsut ja kokoukset voidaan pitää tämän vuoden alusta lukien sähköisessä ympäristössä. Tiekuntien on lain mukaan kokoonnuttava vuosittain, mutta viimeistään neljän vuoden välein.

Sähköisten kokousten sallimisella on haluttu kasvattaa kokouksiin osallistumisen aktiivisuutta, sillä suuri osa tieosakkaista asuu kaupungeissa, ja osallistumisaktiivisuus on ollut vähäistä.

”Muutos aiheuttaa sen, että kaikki kokousaineisto, kuten asialistat ja pöytäkirjat ovat jatkossa entistä useammin sähköisessä muodossa”, Rahja arvioi.