Talvet leudontuvat ja riskit metsässä kasvavat – lumen ja roudan vähenemisellä on monia vaikutuksia

Lumipeite ohenee ja luminen aika lyhenee koko Suomessa ilmaston muuttuessa. Roudan katoaminen etelä- ja länsirannikolta hankaloittaa puunkorjuuta jatkossa nykyistä enemmän. Kuva: Markku Vuorikari

Lumisia vuorokausia on tulevaisuudessa yhä nykyistä vähemmän. Eron havaitsee hyvin, kun vertaa tilannetta vuosituhannen vaihteessa päättyneeseen vertailujaksoon. Kuva: Elli Paananen

Ilmasto lämpenee, ja talvet muuttuvat entistä vähälumisemmiksi. Se kavahduttaa monia, mutta tuntuu myös Suomen metsissä.

”Keskeinen viesti on, että ympäristöolosuhteet muuttuvat. Keskilämpötila nousee pohjoisessa vielä enemmän kuin muualla maapallolla. Etelä-Suomessa maa voi jäädä yhä useammin täysin lumettomaksi tai ainakin roudattomaksi”, sanoo palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo asiantuntijapalveluita tarjoavasta Tapiosta.

Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen talvilämpötilan on arvioitu nousevan 2–7 astetta seuraavan 50 vuoden aikana. Tulevaisuudessa riski myrskytuhoille sekä sieni- ja hyönteistuhoille siis kasvaa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan muutos näkyy vuotuisissa lumen enimmäissyvyyksissä, lumipeitteen kestossa ja kuukausittaisissa lumensyvyyksissä.

Talvien maksimilumensyvyys on pienentynyt vuosina 1961–2014 Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimäärin 2–4 senttiä vuosikymmenessä, paikoin enemmänkin. Pohjois-Pohjanmaalla väheneminen oli paikoin 2–4 senttiä. Lapissa enimmäissyvyys pysyi ennallaan.

Kuukausittaiset lumen keskisyvyydet ovat kuitenkin muuttuneet koko Suomessa.

”Etelä- ja Länsi-Suomessa pieneneminen on ollut suurinta helmi–maaliskuussa. Pohjoisemmassa ja keskivaiheilla Suomea pieneneminen näkyy lähinnä huhti–toukokuussa, koska talvikuukausina lämpötila on noususta huolimatta keskimäärin vielä nollan alapuolella”, sanoo tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitokselta.

Tulevaisuudessa lumipeite ohenee ja lumen sisältämä veden määrä vähenee. Vaihtelu vuosien välillä voi silti olla suurta kuten nykyisinkin.

Metsän kannalta katsottuna talvien leudontuminen merkitsee Etelä-Suomessa myrskytuhoriskin kasvua, kun sula maa ei tue kuusen juuria yhtä hyvin kuin jäätynyt. Toisaalta esimerkiksi Itä-Suomessa routaa on nykyisinkin vähän paksun ja eristävän lumikerroksen takia.

”Routakausi lyhenee pohjoisessakin, mutta Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomi ovat alueita, joilla muutos on merkittävä”, toteaa tutkija Ilari Lehtonen Ilmatieteen laitokselta.

Tykky- ja muu puihin kasautuva lumi aiheuttaa Lehtosen mukaan nykyistä suurempia riskejä lumituhoille Pohjois-Karjalan, Kainuun, Koillismaan ja Lapin alueilla. Siis siellä, missä lumituhoja on jo nyt eniten. Etelässä ja lännessä lumituhoriski sen sijaan laskee lumen vähetessä.

Tulevaisuuden oloissa hoidettu metsä kestää muutoksia parhaiten, arvioi Kalle Vanhatalo Tapiosta.

”Monipuolisen metsänkasvatuksen ja oikea-aikaisten hakkuu- ja hoitotöiden merkitys korostuu metsän sopeutumisen ja terveyden näkökulmasta.”

”Uudistusalojen hyvä maanmuokkaus edistää luonnontaimien syntyä ja sekataimikon kehitystä. Ratkaisu tehdään taimikonhoidossa, jolloin on suositeltavaa jättää muutakin puulajia kuin vain istutettua”, Vanhatalo sanoo.

Kasvavasta tykkylumesta selviytymistä taas auttaa, että vaara-alueiden rinteille valitaan oikea puulaji ja että harvennukset tehdään ajoissa. Silloin puut kestävät paremmin lumikuorman.

Vanhatalo on mukana marraskuussa alkaneessa Kaukaa viisasta metsänhoitoa -kampanjassa, joka viestii metsänomistajille ilmastonmuutokseen varautumisen tärkeydestä. Kampanjassa ovat mukana maa- ja metsätalousministeriö, Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK ja Luonnonvarakeskus.

Kampanjan viesti on, että metsän monipuolisen rakenteen ylläpitäminen vahvistaa osaltaan metsien kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin. Esimerkiksi sekapuustoisuutta suosimalla voidaan vähentää hyönteis- ja sienituhojen riskiä verrattuna yhden puulajin metsikköön.

Talvien lämpeneminen, samoin kuin syksyn pitkittyminen lisäävät hyönteis- ja sienituhojen riskejä. Jos maa ei jatkossa jäädy, tuholaissukupolvet selviävät nykyistä runsaslukuisempina talven yli. Jo nyt Etelä-Ruotsissa on nähty runsaita kirjanpainajatuhoja, Keski-Euroopasta puhumattakaan. Suomessakin kirjanpainajista tullaan todennäköisesti näkemään yhä useammilla alueilla kaksi vuosittaista sukupolvea.

Toinen hyönteismurhe on havununnan lisääntyminen. Puiden neulasia ja lehtiä syövä perhonen esiintyy nyt lähinnä etelä- ja länsirannikolla, mutta alue laajenee kaiken aikaa. Lauhtuvista talvista hyötyy myös puiden lahoamista aiheuttava juurikääpä. ”Sen leviämiskausi laajenee. Kun talvet leudontuvat, puihin tulee helpommin juuristovaurioita, joiden kautta kääpä pääsee iskeytymään puihin”, Vanhatalo kertoo.

Yksi tulevaisuuden huolenaihe on metsätiet, ja kuinka ne kestävät, jos maa ei jäädy entiseen tapaan. Korjuita voidaan kuitenkin siirtää kuiviin alkusyksyihin, se puskuroi tilannetta.

”Enemmän ja enemmän teitä tulee ikään, jossa niitä olisi kunnostettava. Teiden kunnossapidon osaaminen olisi pidettävä yllä joka puolella Suomea”, sanoo kotimaan metsäasioiden päällikkö Matti Mäkelä Metsäteollisuus ry:stä

Mäkelän mukaan kausivaihtelu, kuten esimerkiksi tiestön kelirikko ja kantavuusrajoitteet, aiheuttavat jo nyt kotimaisen puun toimitusketjussa arviolta 70 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Ilmastonmuutoksen ja etenkin talvien lämpenemisen on arvioitu nostavan teollisuuden puunkorjuun kustannuksia entisestään.

”Metsänomistajalle iso taloudellinen riski on myös markkinahäiriöt, jotka voivat tapahtua naapurimaiden metsätuhojen takia”, huomauttaa Vanhatalo.

Lisää aiheesta: Kaukaa viisasta metsänhoitoa -kampanja