Katso video: Yhden hevosvoiman ajokone ei hyydy pakkasissa – suomenhevostamma Ruttu vetää polttopuut rivakasti metsästä kotiin

Suomenhevonen Rimman Ruustinna vetää reippaasti tukkirekeä. Ohjaksissa tamman omistaja Manja Raitanen. Kuva: Taina Renkola

Lumi pöllyää kireässä 26 asteen pakkasessa, kun 6-vuotias suomenhevostamma Rimman Ruustinna vetää kaksiosaista tukkirekeä auraamattomalla metsätiellä Soinissa. Ohjaksia pitelee Rutuksi kutsutun tamman omistaja, Manja Raitanen.

”Rutulla on kaikki hyvän työhevosen luonteenpiirteet. Sillä on menohaluja ja kuuliaisuutta sopivassa suhteessa. Hevosen pitää metsähommissa olla periksiantamaton ja sitkeä. Kaikkein tärkeintä on ohjaajan ja hevosen keskinäinen luottamus”, Raitanen kuvaa.

Ruttu on varma työhevonen. Sitä on käsitelty ja opetettu varsasta asti luottamuksen rakentamiseksi.  Kuva: Taina Renkola

Raitasella on ollut hevosia vuosikymmenien ajan. Mielessä pitkään itänyt unelma liinakosta, piirtopäisestä, sukkajalkaisesta suomenhevosesta tuli todeksi, kun hänelle tarjoutui tilaisuus teettää varsa liinakkotamma Murulla.

”Ruttu on unelmieni täyttymys, ulkomuodollisesti ja luonteeltaan. Toki silläkin on huonoja päiviä, tammamaiseen tapaan. Välillä se antaa minulle melkoista kyytiä ratsastusreissuilla, mutta lasten kanssa se on aina itse lempeys.”

Ruttu seisoo kytkemättä nätisti paikallaan valjastuksen ajan. Palkka odottaa emännän taskussa.  Kuva: Taina Renkola

Raitanen on totuttanut Ruttua ja sen kaksivuotiasta tytärtä Rimman Tillariinaa ajoon yksivuotiaista saakka.

”Rauhallisesti lähdetään harjoittelemaan. Hevosten kanssa ei saa hätiköidä eikä mennä itse paniikkiin, jos vahinko sattuu. Niissä tilanteissa näkyy se, onko hevosen luonteessa tarvittavaa varmuutta ja rohkeutta. Sellainen hevonen ei ota ikävistä kokemuksista itseensä, eikä säiky vaikeitakaan paikkoja.”

Varmajalkainen suomenhevonen on metsätöissä omimmillaan. Kuva: Taina Renkola

Metsäajossa tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa kysytään hermorakenteen lujuutta paitsi hevoselta, myös ohjaajalta.

”Tänä talvena kävi Rutun kanssa vahinko, kun haettiin puukuormaa metsästä. Ohjasin hevosen metsään tien sivuun kääntymistä varten, mutta pohja pettikin yllättäen Rutun alta. Se vajosi ryntäitä myöten kuoppaan, tyhjä reki kellahti nurin ja satimessa oltiin. Ruttu pysähtyi niille sijoilleen, käänsi katseensa puoleeni apua pyytäen ja odotti rauhallisena ja panikoimatta, että sain tilanteen ratkaistua. Näissä tilanteissa omistajan rauhallisuus on avainsana. Asiassa auttaa omalla kohdallani varmasti ammattini, ensihoitajan työ on opettanut kohtaamana yllättävät tilanteet maltilla”, Raitanen kertoo.

Kuorman lastauksen ajan Ruttu odottaa maltillisesti.  Kuva: Taina Renkola

Tallista löytyy rekiä ja kärryjä moneen ajoon. Kaikki vanhoja, ladoista ja navetan ylisiltä pelastettuja. Aikoinaan hevosella paljon metsätöitä tehnyt isä on apuna ajovälineistön kunnostuksessa.

”Lavareestä muokattu pitkä reki sopii heinänajoon. Äkeellä karhataan kenttää ja juhlakieseillä ajetaan komeasti, kerran jopa kruunuhäissä.”

Työkäyttö on mielekästä vaihtelua ja tuo monipuolisuutta liikkumiseen niin hevoselle kuin ohjaajallekin.

”Rutun ilmeestä ja olemuksesta näkee, että se tykkää metsätyöstä. Työllä on myös aidosti merkitystä, kun ajamme talon lämmittämiseen tarvittavat puut itse metsästä kotiin”, Raitanen sanoo.

Hyvän työhevosen ominaisuuksiin on tärkeä kiinnittää jalostuksessa huomiota. Rutulla on Manja Raitasen mukaan kaikki hyvän työhevosen ominaisuudet ”Sillä on menohaluja ja kuuliaisuutta, sitkeyttä ja luotto omistajaansa.” Kuva: Taina Renkola

Raitanen arvostaa suomenhevosen työlinjan ylläpitämiseksi tehtyä työtä. Perinteinen työkäyttö ja hevosmiestaidot tarvitsevat säilyäkseen harrastajien innostusta asiaan.

”Suomenhevosen metsätyökäyttö on arvokasta kansan­perinnettä, jota osaltani haluan olla jatkamassa ja välittämässä eteenpäin.”

Suomenhevosen metsätyökäyttö on arvokasta kansanperinnettä. ”Haluan osaltani olla jatkamassa ja välittämässä sitä eteenpäin”, sanoo Manja Raitanen.  Kuva: Taina Renkola