Leveiden telojen ja korjuukelpoisuuskartan avulla kesäkorjuu sujuu turvemaillakin

Metsäkeskuksen projektipäällikkö Markus Ekdahl esitteli metsäkoneiden ominaisuuksia kymmenille metsänomistajille Pudasjärvellä. Kuva: Kai Tirkkonen

Eljas Heikkinen metsäkeskuksesta kertoi suometsien puunkorjuusta monesta eri näkökulmasta. Kuva: Kai Tirkkonen

Koneiden hinnat kiinnostivat. Kuva: Kai Tirkkonen

Tienvarsi täyttyi autoista, kun metsäkeskus järjesti suometsien korjuunäytöksen Pudasjärvellä toissa viikolla. Kuva: Kai Tirkkonen

Vuoden verran Jarcrac Dual -koneella ajanut Mika Rossi kertoo, että yhdistelmäkone on passeli 10–25-senttisen puuston korjuuseen. Kuva: Kai Tirkkonen

Ojitetuilla soilla riittäisi harvennettavaa.

Kiireellisiä turvemaiden harvennusrästejä on noin 400 000 hehtaarilla, joista puolet on Pohjois-Suomessa, kertoo metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen metsäkeskuksesta.

Sen vuoksi metsäkeskus haluaa edistää turvemaiden puuston kesäkorjuuta.

"Metsänomistajilla on käsitys, että turvemailla voidaan korjata puuta vain talvella", Heikkinen toteaa.

Metsäkoneet ovat kuitenkin kehittyneet. Useat pyöräparit lisäävät kantavuutta. Leveät, sivuilta pyöristetyn telat eivät leikkaa turvemaan pintaa.

Neljä konevalmistajaa esitteli juhannusviikolla turvemaille sopivaa kalustoaan monikymmenpäiselle yleisölle Pudasjärven Hetekylässä.

Ylikiiminkiläistä metsänomistajaa Jaakko Vehkaojaa kiinnostaa, minkälainen kone pysyisi soilla parhaiten pinnalla.

"Kyllä ne kesähakkuut vähän arveluttavat, mutta talvella ei aina tule routaa", hän tuumii.

John Deere Forestryn Pohjois-Suomen myyntipäällikkö Yrjö Kangas kertoo, että metrin levyisillä teloilla pintapaine jää todella pieneksi.

Joensuussa valmistettavilla koneilla on nyt niin kova tilauskanta, että uutta joutuu odottamaan ensi kevääseen, jos nyt tilaa.

Suuria konevalmistajia edustivat myös Sampo-Rosenlew ja Ponsse.

Metsänomistajia kiehtoi ranualaisen Jarcracin niin sanotun isäntälinjan pienmetsäkone, joka toimii sekä hakkuu- että ajokoneena.

Korjuun suunnittelua helpottavat nykyään korjuukelpoisuuskartat, joita metsäkeskus on kehittänyt yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Metsätehon ja Arbonautin kanssa.

Viime syksynä julkistetut kartat ovat ilmaiseksi nähtävillä metsäkeskuksen verkkosivuilla.

Tiedot päivittyvät sitä mukaa, kun laserkeilaus etenee.

Kartoilla on merkitty vihreällä ne kohteet, joilla voidaan korjata puuta kelirikonkin aikana.

Kesäkorjuukelpoiset kohteet on merkitty keltaisella ja kuivan kesän kohteet oranssilla.

Ne kohteet, joille päästään vain talvella, kun maa on jäässä, on merkitty punaisella.

Värit kuvaavat maaperän kantavuutta ja ne on määritelty puuston määrän, maaston korkeusmallin ja soiden kuivatustilanteen mukaan.

Maaperän kantavuuden lisäksi korjuukelpoisuuteen vaikuttavat ajankohdan sateisuus ja roudan syvyys.

Juurikäävän torjunta pitää muistaa kesähakkuissa, Heikkinen huomauttaa.

Vaikka sienitaudin riskialueeseen eivät kuulu Lappi, Koillismaa ja Kainuun pohjoisosat, Heikkinen suosittaa kantokäsittelyä myös Pudasjärven seudulla.

"Ilmastonmuutoksen myötä juurikääpä leviää myös pohjoiseen", hän toteaa.

Tuoreiden tutkimusten mukaan turvemaatkaan eivät ole juurikäävältä suojassa. Aikaisemmin hakkuita on tehty pääasiassa talvella, jolloin sienen itiöt eivät leviä.

Jatkuva kasvatus pienaukko- tai poimintahakkuin voi sopia suometsiin, sillä ne ovat luontaisesti eri-ikäisrakenteisia.

"Turvemaiden uudistaminen on kallista. Mätästys ja istutus maksavat noin 1 100 euroa hehtaarilta. Siksi kannattaa pyrkiä uudistamaan metsä luontaisesti", Heikkinen sanoo.

Hän kertoo, että esimerkiksi Oulun Sanginjoella mustikkaturvekankaalle on tullut luontaisesti hyvin taimia pienaukkohakkuun jälkeen.

Yleisin harvennustapa on kuitenkin alaharvennus, jossa poistetaan pieniä puita ja jätetään loput järeytymään.