Kortejärvi: Suometsien käsittelyssä ollaan uuden edessä ‒ ”Kerralla kuntoon -mallit eivät suometsissä toimi”
”Julkisesta keskustelusta saa helposti kuvan, että suometsien ennallistaminen edistää sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että monimuotoisuutta ja vesiensuojelua. Hyvin pitkällä tähtäimellä näin voikin olla, mutta Suomen ilmastositoumusten puitteissa ei”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortejärvi.
”Suometsien harkittu ennallistaminen on perusteltua vesistöjen tilan parantamiseksi”, kirjoittaa Petri Kortejärvi. Kuva: Markku Vuorikari24.10.202307:30
Suometsien käsittelyn tarkentamiseen on ladattu suuria odotuksia niin ilmastonmuutoksen torjunnan kuin monimuotoisuuden vahvistamisen osalta. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa vasta neljännes Suomen metsäojitetuista turvemaista on ensi kertaa päätehakkuumitoissa.
Luonnonvarakeskuksen ytimekkäästi nimetyssä Suo-hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miten suometsien käsittelyn tulee muuttua, jotta jatkossa päästään sekä ympäristön että metsätalouden kannalta suotuisaan lopputulokseen.
Haaste on valtava varsinkin tiedon käytäntöön viemisessä. Kivennäismailla toimivat ”kerralla kuntoon” -mallit eivät suometsissä toimi, kun avohakkuita ja ojien perkausta halutaan vähentää. Luontaisessa uudistamisessa ajallinen ulottuvuus asettuu pidemmäksi. Uudistumisen varmistaminen vaatii seurantaa ja aikaa. Kun tavoitteena on myös puun tuottaminen, tarvitaan kykyä reagoida.
Joillakin kohteilla tarvitaan myöhemmin ojien perkausta, mutta harvoin kaikkien ojien. Karummilla rämeillä jatkuvapeitteisyys ja paksu raakahumuskerros estävät tehokkaasti uusien taimien itämisen. Kaistalehakkuu saattaa toimia näillä kohteilla hyvin, mutta osassa tarvitaan myös muokkaus ja joitakin ojia on syytä varovasti perata. Kaikki nämä päätökset täytyy tehdä tapauskohtaisesti.
Paljon on vielä tutkimatta, ja tutkittukin tieto perustuu suurelta osalta simulaatioihin. Korpien erirakenteisen kasvatuksen ja poimintahakkuiden lisäksi tutkijoiden kannattaa lisätä käytännön koeasetelmiin vanha, mutta unohtumaan päässyt uudistaminen suojuspuuhakkuulla.
Se vaatii suunnittelua ja oikeaa ajoitusta. Varttunutta korpikuusikkoa ei voi kerralla harventaa suojuspuuasentoon, jossa on vain 150–200 runkoa hehtaarilla. Tarvitaan valmistelevia hakkuita, väljennyksiä, ja niissä oikeaa puuvalintaa. Mikäli kuviolla on sekapuuna mäntyä ja koivua, niitä kannattaa hakkuissa säästää tuleviksi suojuspuiksi suurimpien eli tuuleen parhaiten tottuneiden kuusien lisäksi.
Hyvälläkin suunnittelulla iso osa suojuspuista voi kaatua seuraavassa myrskyssä. Onnistuneen suojuspuuhakkuun jälkeen kehittyvällä tasaikäisellä metsällä on kuitenkin etunsa. Korjuuvauriot jäävät vähäisemmiksi, kun puustoa käsitellään käytännössä jaksollisen kasvatuksen mallien mukaisesti. Alttius juurikäävälle jää pienemmäksi, kun sitä verrataan erirakenteiseen, noin 15 vuoden välein poimintahakkuin käsiteltävään kuusikkoon.
Karummilla rämeillä tarkempaa tutkimusta kaipaa uudistaminen uudelleen vettämällä eli rahkasammalpintojen avulla. Karumpien rämeiden raakahumus peittyy, kun rahkasammal muodostaa pintoja. Rahkasammal runsastuu, kun puusto pääosin hakataan, ojat jätetään perkaamatta ja pohjavesi nousee.
Männyn siemen itää rahkasammaleessa hyvin ja lähtee kasvuunkin. Myöhemmin taimet jo kuolevat liiallisen veden seurauksena, mutta edelleen uusia mäntyjä itää. Tämä vaihtuva taimiaines saadaan vakiintumaan ja kehittymään, kun ojia perataan.
Näin rämemänniköt syntyivät aikanaan, kun ojia ensi kerran kaivettiin. Samaa kannattaisi nyt ehkäpä toistaa, mutta huomattavasti viisaammin. Tällä kertaa ojia tulee perata vaiheittain ja varovammin ja toteuttaa vesiensuojelurakenteet kunnolla. Ojia ei enää tietenkään perata suoraan vesistöön, ja pintavalutuskentillä on syytä olla reippaasti kokoa.
Julkisesta keskustelusta saa helposti kuvan, että suometsien ennallistaminen edistää sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että monimuotoisuutta ja vesiensuojelua. Hyvin pitkällä tähtäimellä näin voikin olla, mutta Suomen ilmastositoumusten puitteissa ei.
Suometsien ennallistaminen johtaa tutkimusten mukaan siihen, että turve muuttuu voimakkaaksi päästölähteeksi jopa satojen vuosien ajaksi samalla, kun puuston hiilinielu poistuu. Harkittu ennallistaminen on kuitenkin perusteltua vesistöjen tilan parantamiseksi.
Kohtuullista olisi, että ilmastopolitiikka tunnistaisi tämän ristiriidan. Ei voi olla niin, että ilmastositoumusten seurauksena Suomea rangaistaan siitä, että parannamme vesistöjen ja monimuotoisuuden tilaa.
Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
