Maastossa suojelun salat aukeavat
JOENSUU (MT)
Metsien hoidossa suojeluvaihtoehtoja on useita, mutta niitä ei tunneta riittävän hyvin. Nyt Maa- ja kotitalousnaiset ovat tarttuneet asiaan ja kokeilevat viidessä maakunnassa maastossa tehtäviä esittelyretkiä.
Pohjois-Karjalan retkeilykohteeksi valikoitui Kokkolan matkailutila Enosta, jossa metsän omistajien kanssa toteutettiin Metso-kävely.
Kolmen kilometrin reitti oli valittu huolella: matkan varrelle osui niin talousmetsäalueella sijaitseva lähde, Metso-ohjelmasta toteutettu yksityinen luonnonsuojelualue runsaslahopuustoisessa kangasmetsässä, 150-vuotias kuusivanhus, kalliorinnettä, sotahistoriallinen merkkipaikka, mukava makkaranpaistolaavu, järeää mäntyä kasvava ojitettu suo sekä lopuksi luonnontilainen puromaisema.
Polvijärveltä retkelle osallistunut metsänomistaja Maire Palonen alkoi kävellessään tosissaan puntaroida sukunsa yhteismetsien kohtaloa.
”Metso-ohjelmasta en tiennyt mitään ennen tätä”, Palonen totesi ja iloitsi maastossa kuulemastaan keskustelusta.
”Yksityisen suojelualueen perustamista voin nyt ainakin esittää sukulaisille yhdeksi vaihtoehdoksi, kun mietitään, mitä metsille tehdään.”
Metsätilallinen Leena Kontturi-Keränen sai myös paljon uutta tietoa retken aikana.
”Hakkaaminen olisi liian järeä toimenpide vanhalle kuusikolleni. Voisi siitä olla suojelualueeksikin”, Kontturi-Keränen mietti.
Kontiolahtelaista Jouko Kukkosta kiinnosti eniten se, mitä puron varsilla sijaitsevissa metsissä saa tehdä, ilman että joutuu tekemisistään käräjille.
”Asia selkiytyi parhaiten juuri näin maastossa ja asiantuntijoilta kysellen”, hän kiitteli retkeä.
Patenttivastauksia ei Pohjois-Karjalan elykeskuksen luonnonsuojelun johtavalla asiantuntijalla Sirkka Hakalistolla tai Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Hannu Lehtorannalla ollut moneenkaan kysymykseen antaa.
”Metsäpalstat pitää aina tapauskohtaisesti harkita. Pinta-alat saisivat olla mieluummin lähempänä 10 hehtaaria kuin viittä, mutta sekin on aina kohteen elinympäristötyypistä ja monimuotoisuusarvosta riippuvainen”, Hakalisto kertoi.
Hän totesi, että Pohjois-Karjalassa hyvät kohteet on toistaiseksi pystytty rahoittamaan. Odotettavissa on kova leikkaus suojelurahoihinkin.
”Rimaa on jouduttu jo nostamaan, koska tarjonta on ollut vilkasta”, hän sanoi.
Retkikohteena olleen Kokkolan tilan isäntä Urpo Korhonen kyseli kierroksen päätteeksi, kumpaan kategoriaan hänen kannattaisi yleisön mielestä puronvartensa tarjota: määräaikaiseksi ympäristötukialueeksi vai Metso-suojeluohjelmaan yksityiseksi suojelumetsäksi.
3,5 hehtaarin puropalstalla on Metsäkeskuksen arvion mukaan 950 kuutiota puuta.
Sillä määrällä ympäristötukea 10 vuoden suojelusta saisi verojen jälkeen noin 6 700 euroa ja Metson kautta suojeltuna verovapaa summa olisi 23 000 euroa.
Enemmistö kallistui isomman summan puoleen.
Mukana ollut kiihtelysvaaralainen Anja Turunen arveli oman arvometsänsä olevan mahdollisesti liian pieni suojeltavaksi.
”Mutta ei minua haittaa, vaikka en siitä suojelukorvauksia saisi. Ei sitä kuitenkaan hakata.”
Maa- ja kotitalousnaisista pilottikävelyn järjestänyt maisema- ja ympäristöasiantuntija Päivi Jokinen oli tyytyväinen molempiin Pohjois-Karjalassa järjestettyihin kävelyretkiin.
Ensimmäisellä kerralla Kontiolahdella mukaan tulijoita oli enemmän kuin voitin ottaa ja toisella kerralla Enossa ryhmä kiitteli vuolaasti niin retkikohdetta kuin asiantuntijoitakin.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
