Palavat metsät eivät suomalaisia kiinnosta – tänä kesänä on palanut jo tuplasti Kalajoen palon kokoinen alue, mutta nuotiot syttyvät metsäpalovaroituksen aikaankin
Metsäpalovaroitukselle viitataan kintaalla retkeilyalueilla ja kansallispuistossa. Varoitusta on syytä noudattaa, vaikka ei huvittaisi.
Metsäpalovaroituksen aikaan tulenteko on kielletty myös siihen tarkoitetuilla paikoilla. Kuva: Tuija ManneriKalajoen tuhoisassa metsäpalossa vuonna 2021 paloi yli 200 hehtaaria metsää. Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä oli palanut jo yli 500 hehtaaria metsää. Se on tuplasti enemmän kuin viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä.
Syyllisiä ei tarvitse etsiä kaukaa. Metsäpalojen taustalla on lähes aina ihminen.
Pelastuslain kuudes pykälä kieltää nuotion tai muun avotulen sytyttämisen Ilmatieteen laitoksen antaman metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana. Se koskee myös merkittyjä tulentekopaikkoja.
Kävin tovi sitten ulkoilualueella, jonne johtavalla tiellä oli useita liikennemerkkejä, jotka kielsivät nuotion sytyttämisen maastoon. Infotaulut ja muut merkit kielsivät tulenteon myös siihen tarkoitetuilla paikoilla metsäpalovaroituksen aikaan. Alueella oli niin kuivaa, että sammal rapisi kenkien alla.
Silti joku oli tehnyt korkeana loimuavat tulet.
Siskoni puolestaan joutui aivan vastikään sammutustöihin Lapin erämaassa, kun joku vuoratupaa käyttänyt retkeilijä oli päättänyt heittää tulisijan tuhkat metsään. Savu paljasti vaaran paikan ja lähempi tarkastelu kertoi, että maa oli liekeissä.
Vaati 200 litraa vettä, että palo sammui, ja tunnin vaelluksen tunturin laelle, että sai yhteyden palokuntaan. Kävi tuuri, että hän sattui paikalle ja että lähellä sattui olemaan kenttää. Metsään kipatuista tuhkista olisi helposti voinut levitä Kalajoen metsäpalolle vertoja vetävä tuho.
Tulen tekemisen ei edes pitäisi olla omantunnon kysymys. Metsäpalovaroitus ei ole suositus. Se on laki, ja sitä kuuluu noudattaa.
Kanadassa oli heinäkuun alussa palanut jo Suomen Lapin kokoinen alue metsää. Myös siellä metsäpaloja aiheuttavat pääasiassa ihmiset. Palopelastajat lähettävät ulkomaille viestejä, joissa pyytävät paikallisia pitämään paremman huolen omien maidensa metsistä.
Milloinkohan Suomessakin herätään siihen, miten suuri riski metsäpalovaroituksen aikana tehty tuli on? Viranomaisia asia ei tunnu juuri kiinnostavan.
Viime kesänä soitin hätäkeskukseen, kun vahvassa juhlatunnelmassa oleva porukka oli sytyttänyt valtavan nuotion retkeilyalueen rantaan metsäpalovaroituksen aikaan. Hätäkeskuksen työntekijä ei pitänyt tilannetta vakavana.
”Poliisilla on parempaakin tekemistä”, hän vastasi huoleeni.
Ei siis ihme, että metsäpalovaroitusta ei oteta vakavasti. Seurauksia ei ole, ja varoituksesta kanssaretkeilijöille huomauttaminenkin vain siirtää tulen sytyttämisen sellaiseen hetkeen, jolloin todistajia ei enää ole paikalla.
Vaikka metsäpalovaroituksen aikaan retkeillessä tekisi mieli tehdä tulet, voi kysyä itseltään, haluaako olla syypää seuraavaan tuhoisaan metsäpaloon. Avotulesta kipinät lentävät useiden metrien päähän ja voivat kyteä päiviä, ennen kuin tuli lopulta roihahtaa.
Loppujen lopuksi tulen tekemisen ei edes pitäisi olla omantunnon kysymys. Metsäpalovaroitus ei ole suositus. Se on laki, ja sitä kuuluu noudattaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
