Tiukka linja metsätilojen kalustopoistoille
Uusi yhtenäistämisohje vei kaluston ostohalut kerralla. Kamppeet vanhenevat tätä menoa käsiin”, toteaa metsänomistaja Eenokki Lehto Torniosta. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkistoVerottajan tammikuussa julkistama yhtenäistämisohje moottorikelkan, mönkijän ja traktorin hyväksymisestä metsätalouden kalustoon läimäisi hankintahakkaajia ja metsänsä kunnossa pitäviä metsänomistajia vasten kasvoja.
Verovuodelle 2012 annetussa yhtenäistämisohjeessa todetaan muun muassa, että mönkijä ja kelkka voidaan liittää metsä- tai maatilan kalustoon ainoastaan poikkeustapauksissa. Sama koskee traktorin metsätalouskäyttöä.
”Silloinkin koneen pääasiallisen käytön tulee olla jatkuvasti metsä- tai maatalouskäyttöä”, kertoo Sodankylän metsänhoitoyhdistyksen metsäveroasiantuntija Pekka Kasurinen.
Metsätiloilla on tavanomaisesti runsaasti tulonhankkimiseen liittyviä kustannuksia, mutta ei useinkaan tuloja.
”Verottaja on tästä syystä ryhtynyt tukkimaan näitä kalliiden hankintojen tuomia vähennysmahdollisuuksia, jotta valtio saisi enemmän verotuloja”, Kasurinen toteaa.
”Hankintahakkaajan koneiden arvo on helposti kymmeniä tuhansia euroja, jopa enemmänkin. On selvää, että ilman poistomahdollisuuksia kalustoa ei enää uusita. Ostohalut lähtivät tuon vero-ohjeen takia”, puuskahtaa metsänomistaja Eenokki Lehto Torniosta.
Vero-ohjeessa sanotaan myös, että tällainen tilanne voi tulla kysymykseen metsätaloudessa lähinnä, jos tilalla tehdään jatkuvasti vuosittain omana työnä runsaasti sellaisia hankintahakkuita tai metsänhoitotöitä, joissa konetta käytetään.
”Mikäli nämä koneet tulkitaan kokonaan yksityisvarallisuuteen kuuluvaksi, ei niistä voi tehdä myöskään arvonlisäveropoistoja. Pääkysymys tässä on, katsotaanko metsätilallista yrittäjäksi lainkaan”, Kasurinen sanoo.
Niissäkin tilanteissa, joissa metsänomistajan tekemä kalustopoisto hyväksytään, on käyttötunneista pidettävä kirjaa, ja yksityiskäytön osuus kuluista ja poistoista on tuloutettava vuosittain.
Monella tilalla ei ole välttämättä hakkuumahdollisuuksia vuosikausiin, mutta niillä voi olla sen sijaan runsaasti metsänhoitotöitä. Kasurinen mielestä päätäntävallan hakkuiden ajoittamisesta on säilyttävä metsätilalla.
”Jos metsänomistaja ostaa kalliit koneet ja laitteet, ei vaatimuksena voi olla, että hänen pitää samana vuonna ryhtyä tekemään isoja hakkuita. Ei ketään voi myöskään pakottaa hakkaamaan metsää, jos puun hinta on huono.”
Metsätalouden kalustoksi hankituista uudesta mönkijästä, moottorikelkasta ja maataloustraktorista voi metsänomistaja tehdä verovuodesta 2012 alkaen käytännössä pelkästään tuntivähennyksen.
Metsänhoitoyhdistyksen suositus onkin, ettei kalustovähennyksiä enää jatkossa tehtäisi mönkijöiden, kelkkojen ja traktorien osalta, kuten aiempina vuosina.
”Ajokkien liitäminen kalustoon poikii varmasti selvityspyyntöjä, kuten myös esityksiä verotuksesta poikkeamisesta metsänomistajan vahingoksi. Varminta on tehdä käyttötunteihin perustuva vähennys”, arvioi Kasurinen.
Kasurinen muistuttaa, että metsätilan pito on puhtaasti pääomatulolajin hankkimista ja siten myös yritystoimintaa. Siksi myös metsätalouden kaluston ja arvonlisäveron tulisi olla vähennyskelpoista.
”Arvonlisäverovelvollinen puun myyjä maksaa puukaupasta 54 prosenttia veroa, jos vähennyksiä ei ole, tai jos niitä ei hyväksytä.”
Välttääkseen mätkyt metsänomistajan kannattaa pyytää veronsaajalta verovelvollista koskeva maksullinen ennakkopäätös, jos kalustoa halutaan yhtenäistämisohjeesta huolimatta poistaa verotuksessa.
”Kysyä sopii, mihin on hävinnyt se metsäverotuksen uudistamista varten perustettu asiantuntijaryhmä. Nythän tässä joudutaan elämään täysin verottajan ratkaisujen armoilla”, Kasurinen jyrisee.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
