Tiedätkö, miksi käki kukkuu joskus keskellä yötäkin

Harva on päässyt näkemään käen, vaikka sen ääni onkin tuttu. Kuva: Hannu Huttu

Käki voi kukkua yhden laulujakson aikana satoja kertoja, mutta yleisimmin se jää muutamaan kymmeneen kertaan. Syynä lauluinnokkuuteen on tietysti käkikoiraan paritteluvietti, joka saa sen kutsumaan naaraita joskus yön läpeensä.

Kukuntaan liittyy monenlaisia uskomuksia. Kansanperinteen mukaan käen kukunnasta saattoi ennustaa tulevaa.

Kevään ensimmäisen käen kukunnasta onkin laskettu vaikka sitä, kuinka monta elinvuotta on jäljellä tai kauanko menee, että pääsee naimisiin.

Pohjoisesta kukkuva käki oli uskomuksen mukaan poloisen käki, etelästä elon käki, idästä ilon käki ja lännestä lemmen käki. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, niin monta tällaista vuotta oli odotettavissa.

Koiraskäet kukkuvat houkutellakseen naaraita. Äänimerkillä käki kertoo samalla muille linnuille olevansa kulmakunnan kuningas.

Käen saattaakin saada alkukesästä houkuteltua kukkumalla paikalle, sillä se tulee herkästi katsomaan tiluksilleen uskaltautunutta tunkeilijaa. Käen turhaa kiusaamista ei kuitenkaan kannata harrastaa.

Naaraat eivät kuku, vaan ne vastaavat koiraan kukuntaan pulisevalla äänellä. Suurimmaksi osaksi ne kuitenkin keskittyvät kuunteluun, sillä ne valitsevat parittelukumppaninsa kukunnan perusteella.

Pesäloisena käki käyttää hyväksi muita lajeja, sillä se munii munansa pikkulintujen pesiin ja jättää poikaset muiden ruokittavaksi.

Kaikkiaan käen tiedetään käyttävän hyväkseen noin 40 lintulajia.

Käkinaaras munii yhden munan kuhunkin pesään ja poistaa samalla pesästä alkuperäisen pesijälinnun munan.

Vanhan kansan mukaan juhannuksen jälkeen käelle menee ohrantähkä kurkkuun, ja sen kukkuminen muuttuu kähinäksi.

Sanonta tulee siitä, että viljasadot valmistuvat samoihin aikoihin, kun käen pesintä päättyy.

Käen syysmuutto jatkuu heinäkuun lopulta lokakuun alkuun ja se palaa huhti–toukokuun vaihteesta taas kukkumaan Suomeen. Käki talvehtii Afrikassa.