Näätäkanta on taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Kuva: Heikki Willamo
Tutkimus paljastaa, millaisissa elinympäristöissä näätä, kärppä ja lumikko vipeltävät
Tuore tutkimus antaa tietoa siitä, miten metsän rakenne ja maaston vaikuttavat eri näätäeläinten viihtymiseen.
Lumikko on koko maailman petonisäkkäistä pienin. Kuva: Vesa-Matti VääräLue artikkelin tiivistelmäAalto-yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimus selvitti näätäeläinten elinympäristöjä lentolaserkeilauksella ja lumijälkiaineistolla. Pinja-Emilia Lämsä kertoo, että tieto auttaa ymmärtämään elinympäristöjen muutoksia. Kärpän ja lumikon kannat ovat laskeneet pitkäaikaisesti.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Aalto-yliopiston tutkijat ovat ensimmäistä kertaa kartoittaneet näädän, kärpän ja lumikon elinympäristöjä koko Suomen laajuudelta. Lentolaserkeilausta ja lumijälkitietoja yhdistävä tutkimus tarjoaa tietoa siitä, miten metsärakenne ja maasto vaikuttavat lajien esiintymiseen.
“Uuden tutkimusmenetelmän avulla saimme arvokasta tietoa, joka auttaa tunnistamaan näätäeläimille tärkeitä elinympäristöjä aiempaa laajemmin – ja jatkossa arvioimaan esimerkiksi maankäytön muutosten vaikutuksia niihin”, kertoo geoinformatiikan väitöskirjatutkija Pinja-Emilia Lämsä Aalto-yliopiston tiedotteessa.
Tutkimuksen pohjalta syntyvät kartat kertovat, missä näätäeläimiä on havaittu. Tutkimuksessa havaittiin selviä eroja lajien välillä: näätä viihtyy tiheissä ja monikerroksisissa varttuneemmissa metsissä, kärppä puolestaan hyödyntää sekä metsiä että avoimempia alueita.
Lumikon esiintyminen näyttää kytkeytyvän vähemmän metsän rakenteeseen ja enemmän maanpinnan kasvillisuuteen.
“Lumikko elää lähempänä maanpintaa ja käyttää lähes yksinomaan myyriä ravintonaan. Myyrien saatavuus saattaa siis olla sille maaston rakenneominaisuuksia tärkeämpi tekijä elinympäristöä valitessa”, Lämsä sanoo.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kaikkien kolmen lajin kannat ovat laskeneet Suomessa monin paikoin viime vuosikymmenten aikana. Näätäkanta on Etelä-Suomessa pudonnut noin puoleen 1990-luvun tasosta. Pohjois-Suomessa kanta tosin on kasvanut merkittävästi. Suomen kärppäkannasta on hävinnyt noin 84 prosenttia ja lumikkokannasta noin 70 prosenttia.
Lämsän mukaan kyse ei ole pelkistä lyhytaikaisista kannanvaihteluista, vaan erityisesti kärpän ja lumikon kohdalla pitkäaikaisesta ja voimakkaasta taantumasta. Tarkkaa syytä ei vielä tunneta, mutta taustalla voivat olla esimerkiksi heikentyneet myyräsyklit ja metsien rakenteen muutokset.
”Esimerkiksi lumikon ja kärpän vähenemisen on arvioitu lisäävän myyräkantoja, mikä puolestaan voi johtaa lisääntyviin taimikkotuhoihin ja siten vaikuttaa sekä luonnonmetsiin että metsätalouteen”, Lämsä sanoo.
”Esimerkiksi lumikon ja kärpän vähenemisen on arvioitu lisäävän myyräkantoja, mikä puolestaan voi johtaa lisääntyviin taimikkotuhoihin.”
Aalto-yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä tutkimuksessa hyödynnettiin Maanmittauslaitoksen koko Suomen kattavaa lentolaserkeilausaineistoa, jonka avulla voidaan muodostaa kolmiulotteinen malli maastosta ja metsistä. Malli kuvaa puuston korkeutta, tiheyttä ja kerroksellisuutta sekä maiseman vaihtelua.
Tätä metsärakennetta kuvaavaa aineistoa yhdistettiin Luonnonvarakeskuksen lumijälkiaineistoon kymmenen vuoden ajalta.
“Lentokoneesta tehtävän laserkeilauksen avulla voidaan kuvata tarkasti elinympäristöjen, esimerkiksi metsien, rakennetta, mihin monien lajien esiintyminen kytkeytyy. Näin eläinten elinympäristöjä voidaan tutkia laajemmassa mittakaavassa ja tehokkaammin kuin perinteisten maastomittausten avulla”, Lämsä sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
