Lukijalta: Kuka laskisi maatalouden ilmastovaikutukset oikein?

Suomen ilmastopaneelin tuoreen raportin mukaan kuluttajat pystyvät tehokkaimmin pienentämään ilmastopäästöjään ruokavalinnoilla.

Tilastokeskuksen mukaan ruoan käyttö taas ei aiheuta Suomessa lainkaan päästöjä, koska virallisissa tilastoissa koko ruokaketjun päästöt kirjataan maatalouden päästöiksi eikä maatalouden ilmakehästä sitomaa ja kuluttajien ruoasta vapauttamaa hiiltä huomioida.

Myös Ilmastopaneelin näennäisen monipuolisessa hiilijalanjälkitarkastelussa maatalouden sitoma hiili jätetään huomiotta. Tämän karkean virheen vuoksi ruoan kasvihuonekaasupäästöistä suurimman osan väitetään muodostuvan tuotannossa. Joidenkin elintarvikkeiden kohdalla näin on, mutta suuri osa kivennäismaita viljelevistä kasvinviljelytiloista toimii todellisuudessa hiilineutraalisti.

Ruokaketjun materiaalivirtojen perusteella voi arvioida, että maatalouden todellinen ilmastokuorma on noin kolme miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia virallista arviota pienempi.

Ruokaketjun kokonaispäästöjen kannalta on sama, kuinka päästöt kirjataan ketjun sisällä, mutta päästöjen tehokas ja oikeudenmukainen pienentäminen edellyttää luonnontieteellisiin tosiasioihin perustuvaa tilannekuvaa. Myös Ilmastopaneelin raportissa korostetaan tietoon perustuvan päätöksenteon merkitystä.

Koska ruokaketjun ilmastovaikutuksia tilastoitaessa hiilen kierron kemia sivuutetaan, ovat esimerkiksi ympäristöhallinnon vuosittain julkaisemat alueelliset päästötiedot virheellisiä. Niissä 1,7 miljoonan asukkaan Uusimaa loistaa vähäisimmillä kokonaispäästöillään ja mitättömillä ruoantuotannon päästöillä. Nämä on ulkoistettu muun muassa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle, missä maatalouden asukasta kohti tilastoidut päästöt ovat suurimpia.

Hiilinielujen kohdalla hallinto toimii toisin. Maankäyttösektorin nielut jaetaan tasan kaikille riippumatta niiden fyysisestä sijainnista.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että metsänomistajien ja maanviljelijöiden odotetaan kompensoivan kaikkien muiden päästöt.

On itsestään selvää, että kompensoinnin tulee perustua todellisiin päästöihin ja todellisiin nieluihin. Molempien alueellinen jakauma on myös syytä tehdä nykyistä paremmin näkyväksi.

Tommi Peltovuori

Loppi