Viralliset liito-oravamerkinnät julkaistaan pian Metsään.fi:ssä

Luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen uskoo arvokkaiden luontokohteiden säilyvän varmemmin, kun havainnot lajeista tulevat myös maanomistajien tietoon. Kuva: Jussi Partanen

Metsään.fi-verkkopalveluun on tulossa helmi–maaliskuussa mielenkiintoisia uusia tietoja yksityismetsistä. Oman metsätilan tietojen luonto-osioon liitetään viranomaisten tietokantoihin tallennetut viralliset liito-oravahavainnot ja tiedot muiden uhanalaisten lajien havainnoista.

Metsänomistaja voi siis pian käydä tarkistamassa verkkopalvelusta, löytyykö omilta metsäkuvioilta viranomaisten kirjauksia uhanalaisista lajeista tai muita metsänkäsittelyyn vaikuttavia tietoja.

”Näkyviin tulevat sellaiset liito-oravahavainnot, jotka luonnonsuojelulakia valvova viranomainen eli elykeskus on toimittanut metsäkeskukselle”, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen Suomen metsäkeskuksesta.

Muita näkyviin tulevia luonto­tietoja ovat muun muassa muinaisjäännökset, pohjavesipisteet ja -alueet, luonnonsuojelualueet ja Natura­-alueet. Monet näistä ovat metsänomistajille uusia tietoja, sillä metsä­suunnitelman vuosimallista riippuen kaikkia tietoja ei ole kirjattu niihin.

Ennen vuotta 1997 tehtyihin metsäsuunnitelmiin ei ole merkitty edes metsälain 10. pykälän mukaisia, lakisääteisesti suojeltavia kohteita. Ne löytyvät jo nyt Metsään.fi:n tila­tiedoista.

Uimonen on tyytyväinen siihen, että metsänomistajat pääsevät pian helposti käsiksi tilaansa koskeviin luontotietoihin. Uhanalaisuushavainnot voivat liito-oravan ohella olla esimerkiksi harvinaisia sammallajeja.

”On hyvä asia, että tieto luontokohteista tulee metsänomistajille. Se edesauttaa kohteiden säilymistä.”

Viranomaisten varotoimenpiteet liito-oravaa koskien kevenivät viime huhtikuussa. Liito-oravan status muuttui vuonna 2015 tehdyssä lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ”vaarantuneesta” ”silmällä pidettäväksi”. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan huomioinnissa tulee kuitenkin yhä noudattaa samoja ohjeita kuin ennenkin.

”Kun liito-oravakohteelle tulee metsänkäyttöilmoitus, metsäkeskus lähettää tiedon elykeskukselle ja hakkuuilmoituksen tekijälle, että leimikolta on tällainen havainto”, Uimonen kertoo.

Viranomaiset eivät kuitenkaan enää käy maastossa rajaamassa kohteita nauhoilla, vaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan säilyttäminen on hakkuun toteuttajan vastuulla.

”Liito-oravan asuttamat kolo­haavat tulee säästää ja jättää niiden välittömään lähiympäristöön ravinto- ja suojapuita. Lisäksi jätetään yksittäisiä kulkuyhteyspuita, joita pitkin se pääsee liikkumaan lähimpään varttuneeseen metsään.”

Jos lajia ei enää paikalta löydy, sitä ei tarvitse silloin huomioida. Viranomaisten kirjaamat havainnot voivat olla 1990-luvun alusta, joten on hyvinkin mahdollista, ettei tietokantaan merkittyä lajia paikalta enää löydy.

”Havaintoja ei ole systemaattisesti päivitetty. En usko, että viimeksi kuluneina vuosina liito-oravien esiintymistä on juurikaan selvitetty erikseen. Uudet havainnot ovat tulleet muiden kartoitusten yhteydessä.”

Ohjeistusta liito-oravametsän käsittelyyn löytyy Tapio Oy:n viime keväänä julkaisemasta verkkokoulutuksesta.