Kaupunkipuiden kuntoa vahtivat niin asukkaat kuin ammattiväki – mukaan mahtuu vähän turhempiakin ilmoituksia

Puistopuiden hoito on yksilöhoitoa. Tampereella Tanhuanpuistossa lehmusta olivat hoitamassa pari viikkoa sitten Piritta Karru ja Niilo Könönen. Yläilmoissa työtään teki Marko Saarinen. Kuva: Rami Marjamäki

Arboristi Piritta Karru poraa puuta resistografilla. Laitteella voi selvittää puun lahoastetta. Kuva: Rami Marjamäki

Puuston kunnon vaaliminen vaatii jatkuvaa seurantaa kaupungeissa ja kunnissa. Tampereen kaupungin puuasiantuntija, arboristi Piritta Karru sanoo henkilökunnan saavan päivittäin yhteydenottoja niin puistoissa, katujen vierustoilla kuin muillakin julkisilla paikoilla kasvavista puista. Hän pitää hyvänä, että ihmiset seuraavat ja ovat kiinnostuneita puista, vaikka mukaan mahtuu hieman turhempiakin reagointeja.

”Rakennetun ympäristön puut ovat poissa luontaisesta elinympäristöstään, sillä ne ovat ihmisiä varten. Silti tuntuu hieman hassulta saada pyyntö puun kaadosta, koska sen aiheuttama varjo tuntuu haitalliselta.”

”Joskus taas tulee ilmoituksia luonnostaan hieman vinoon valon saannin vuoksi kasvaneista puista, joiden ilmoitetaan olevan kaatumaisillaan.”

Toisinaan ilmoituksia tulee myös valtavan suuren puun kaatumisvaarasta.

”Kun sitten kysytään, yltävätkö kädet puun ympäri, on vastaus silti varsin usein myönteinen, ja samalla käy ilmi, ettei puusta ole oikeasti mitään riskiä.”

Karru sanoo tämän kertovan osaltaan siitä, ettei puihin osata suhtautua samalla tavalla kuin takavuosina.

”On silti positiivista, että ihmiset seuraavat puita ja ilmoittavat mahdollisista ongelmista.”

Hän muistuttaa, että varsinkin kovalla myrskyllä kannattaa puiden lähettyvillä olla tarkkana.

”Silloin on aina riski puiden kaatumisesta, niin voi käydä terveillekin puille. Tästä esimerkki on parkkipaikan reunalla kaatunut, päällepäin terveennäköinen iso saarni, joka onneksi romahti ihmisten sijaan autojen päälle.”

Tampereen kaupungin käyttämät puut istutetaan taimina kaupungin taimistoille. Sen jälkeen puut siirretään istutettaviksi eri paikkoihin.

”Puut merkitään istutuksen jälkeen paikkatiedon avulla puurekisteriin, minne kerätään puiden laji-, koko- ja kuntotiedot sekä niille tehdyt toimenpiteet kuten rakenne- ja hoitoleikkaukset. Puita myös kastellaan istutuksen jälkeen vielä kaksi vuotta.”

Pirkanmaan ytimessä istutetaan eniten lehmuksia sekä koivuja. Karru antaa asiaan selvät perusteet.

”Lehmus on hyvä katupuu, koska se kestää leikkausta, kolhimista ja saasteita. Se on myös runkojohteinen, kuten koivukin. Koivun osalta tärkeä näkökulma on myös sen perinteisyys.”

Karru sanoo istutuksissa suosittavan kuitenkin monipuolisuutta. Siinä merkittäviä tekijöitä ovat puuston sairaudet.

”Puiden kasvuolosuhteet ovat muuttuneet, mikä näkyy erilaisten tautien ja tuholaisten lisääntymisenä. Tästä syystä meillä on nytkin menossa Mustila Arboretumin kanssa kahdeksanvuotinen puulajikokeilu, jossa etsitään kestäviä puulajeja.”

Karru kiinnostui puista jo lapsuudessaan. Silloin aikaa kului partion ja suunnistuksen parissa. Metsätalousinsinööriksi opiskeltuaan hän sai kipinän arboristiopintoihin.

”Luin lehdestä jutun ensimmäisestä Suomessa valmistuneesta arboristikurssista. Innostuin asiasta ja hakeuduin pari vuotta myöhemmin koulutukseen.”

Hän on vuosien aikana toiminut erilaisten arboristitöiden parissa myös oman yrityksen kautta. Yritys on edelleen mukana ilta- ja viikonlopputöissä.

”Teen töitä mieheni kanssa. Eniten työllistävät puiden kaadot, joissa käytän myös kiipeilytekniikkaa.”

Karru sanoo olevansa ilahtunut siitä, että kiinteistöjen haltijat miettivät nykyään aiempaa enemmän vaihtoehtoja puiden kaatamiselle.

”Puita esimerkiksi leikataan, eikä niitä kaadeta suinpäin, mikä on hyvä asia.”

Ajatuksensa puusta Karru kiteyttää kokonaisuudessaan ytimekkäästi.

”Erilaisia puulajeja on paljon, ja jokainen puu on oma yksilönsä. Koenkin, etten tule ammatissani koskaan valmiiksi, sillä uuden oppimista on valtavasti. Silti mitä enemmän oppii, sitä enemmän uutta on taas opittavaksi.”