Luumäkeläisillä serkuksilla Iris Wallisilla (12) ja Valtteri Sydänmaanlakalla (10) on yhteinen harrastus: hirvenmetsästys.
Kovin tavallinen harrastus metsästys ei heidän kaveripiirissään ole. Wallisilla on 2 metsästystä harrastavaa kaveria, Sydänmaanlakka tuntee yhden metsästävän ikätoverin.
He arvelevat, ettei moni nuori oikein jaksa metsästää. Aamuisin pitää herätä aikaisin.
Iriksen tai Valtterin vanhemmat eivät ole aktiivisia metsästäjiä.
”Iskä joskus kävi, mutta se lopetti kun tuli kylmä”, Sydänmaanlakka epäilee.
Serkukset ovat innostuneet hirvenmetsästyksestä vaarin eli Ilkka Sydänmaanlakan ansiosta. Tämä on kokenut metsästäjä ja ottaa myös lapsenlapsia mukaan metsälle.
”Olemme ajomiehinä tai vaarin kanssa passissa”, Wallis sanoo.
He haluaisivat läpäistä metsästyskokeen, jotta he voisivat päästä jatkossa ampujiksi. Tänä kesänä teoriakoe ei vielä mennyt läpi, mutta molemmat vakuuttavat, että ampumakokeen osuus olisi läpihuutojuttu.
”Ampumakoe on aivan helppo. Se on kokeiltu jo ja onnistuu”, Sydänmaanlakka sanoo.
Ampujaksi pääsyn ohella hänellä on toinenkin toive, josta hän lähettää vihjeen Korvatunturin väelle.
”Toivon joululahjaksi radiopuhelinta, jotta voisin käyttää sitä ajoketjussa.”
Wallisilla on selvä näkemys siitä, miksi metsästys on kiinnostava harrastus.
"Täällä on hyvä yhteishenki, kaikki ovat kavereita keskenään ja siinä tulee myös paljon liikuntaa. Metsässä voi nollata ajatukset. Ainoa, mistä pitää huolehtia, on se, että kulkee kompassin mukaan oikeaan suuntaan."
Monelle aikuiselle liha on tärkeä houkutin hirvenmetsästykseen, mutta Wallisia liha ei kiinnosta – hän ei pidä hirvenlihasta. Sen sijaan Valtteri-serkku syö hirviruokia mielellään.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
