Kivelä löysi puuhapalstan Keski-Lapista

SODANKYLÄ

Lappi oli tullut tutuksi teuvalaiselle Tapani Kivelälle, 67, jokavuotisilta patikkareissuilta viimeisten 30 vuoden ajalta. Toiveissa oli myös oman metsätilan löytäminen pohjoisesta.

Kivelä metsästi sopivaa palstaa vuosikausia. Hinta oli useimmiten liian kova, tai sitten kohde ehdittiin myydä nenän edestä. Kohtuuhintainen metsätila löytyi viimein Sodankylästä, puolittain sattumalta.

”Enää ei jääty fundeeraamaan ostoa. Kaupat tehtiin nopeasti, kun sopiva kohde löytyi. Käteen jäikin manttaaleja enemmän kuin riittävästi. Tilan koko on 230 hehtaaria, josta kasvullista metsämaata noin sata hehtaaria.”

Ostopäätöstä helpotti, kun metsät kasvoivat metsätien varrella ja metsäsuunnitelma oli voimassa.

”En edes käynyt katsomassa kohdetta paikan päällä. Mitäpä se minun katsomalla paranisi. Luotin voimassa olevaan suunnitelmaan, josta puuvarat näkyivät”, Kivelä kertoo.

Monet naureskelivat miehen vanhoilla päivillä tekemille metsäkaupoille. ”Hirnukoot vain. Ihmisellä pitää olla sisältöä elämässä. Olkoon se muiden mielestä sitten miten tyhmää tahansa. Kiikkustuoliin ei parane hyytyä.”

Kivelä tunnustaa olevansa ahkera ja pinttynyt metsämies. Ellei hiki pirskahtele pintaan nahan alta, se on merkki siitä, ettei töitäkään ole tehty.

”Moni ajattelee, että tehdään vain sen verran metsänhoitoa, kuin on pakko. Tai ei ollenkaan. Itse teen raivaustöitä mielelläni, ajankuluksi. Raskaimmat työt teetän koneilla. Minulla on vähän metsää myös Teuvalla, siellä on tullut harrastettua hommaa ennenkin.”

Kivelä on hankkinut metsätöitä varten uuden moottori- ja raivaussahan.

”Olen haaveillut myös moottorikelkasta, mönkijää tuskin hankin. Tällaiset ukot eivät tarvitse kuin sahan, isompien koneiden kanssa tärvelee helposti itsensä”, mies kuutioi.

Tilan metsät ovat pääosin nuoria. Niissä on aina rahtunen toivoa ja riittävästi työtä. Ja kun puusto ei ole päätehakkuukypsää, ostohintakin on huokeampi.

Pian edessä ovat ensiharvennukset, tarve olisi harventaa parikymmentä hehtaaria. Taimikot on jo hoidettu kasvukuntoon. Kivelä raivasi yli sata hehtaaria taimikkoa kolmena kesänä. Samalla hän on tehnyt metsästänsä koivuklapeja omaan käyttöön.

”Tilan kaikki taimikot on nyt käyty läpi. Koivut ja pihlajat on kaadettu kumoon, jospa männyntaimet saisivat nyt rauhan hirviltä. Mutta kyllä niitä hirvivahinkoja tulee aina pakostakin jonkin verran.”

Mies myöntää, että aluksi oli hyvinkin hankalaa raivata taimikot riittävän harvaan asentoon. Kehityskelpoisen näköiset mäntynuorukaiset anoivat armoa kukin vuorollaan, ja niitä riitti.

”Olisi parempi, jos hommaa pääsisi harjoittelemaan ensin naapurin metsään. Saattaisi tulla niitettyä riittävän harvaksi”, Kivelä sanoo.

Toissa talvena Kivelän taimikoissa jylläsivät jyrsijät, myyrätuhoja tuli runsaasti. Monin paikoin taimet oli kaluttu lumen alta kokonaan puhtaaksi. ”Ihmeen ketterästi taimet kuitenkin lähtevät uuteen kasvuun paitsi, jos ovat kokonaan piloilla.”

Metsätilaan kuuluu myös kesämökki, joka sijaitsee Sodankylän Vaalajärvellä. Siellä Kivelä viihtyy rouvansa seurassa keväästä syksyyn. Metsäpalstalle kertyy matkaa reilut 20 kilometriä.

”Mukava täällä on kesät viettää, mitä nyt keskiyön aurinko vähän kiusaa nukkujia. Pitkä matka Teuvalta Lappiin ei sinänsä haittaa yhtään. Eläkkeellä on aikaa tulla ja mennä.”

KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF