Kirjanpainajattuhoavat taas kuusikoita

LAHTI (MT)

Kirjanpainajat ovat kiusanneet etenkin Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson vanhoja kuusikoita. Pahimmille tuhoalueille on tehty kymmenien hehtaarien laajuisia aukkoja, eikä kirjanpainajien hyökkäykset ole siitä huolimatta täysin talttuneet.

”Viime kesä oli kylmä ja kostea, mikä vähän hidasti tuhojen leviämistä. Tämän kevään lämpö taas lisää tuhoja”, arvioi metsänhoitaja Jukka Matilainen Suomen metsäkeskuksesta.

Kirjanpainaja on kaarnakuoriainen, joka lisääntyy tuoreessa kuusipuutavarassa ja tuulenkaadoissa. Juurineen kaatuneet kuuset saattavat olla kelvollista lisääntymismateriaalia parikin vuotta.

Massaesiintymisissä kirjanpainajat käyvät myös elävien pystypuiden kimppuun. Jos puut ovat hyväkuntoisia, ne hukuttavat kirjanpainajat pihkaan ja torjuvat sillä hyökkäykset.

Liika on kuitenkin liikaa. Pari tuhatta kirjanpainajaa riittää pystypuun tappamiseen, kertoo erikoistutkija Seppo Neuvonen Metsäntutkimuslaitokselta.

Kuivuuden ja vanhuuden takia heikentyneen kuusen tappamiseen riittää pienempi määrä.

Ja kun kirjanpainajat saavat metsikössä vallan, niitä on enää vaikea pysäyttää. Järeässä kuusessa käytäviä kaivaa pari tuhatta kirjanpainajaa, joiden aikaansaama seuraava sukupolvi on vähintään kymmenkertainen.

Se tarkoittaa sitä, että parin pystyyn kuivaneen kuusen jälkeen kuolleita puita voi olla jo pienen metsikön verran.

Alkuun päästyään tuho etenee nopeasti. Siksi metsänomistajien on syytä tarkistaa varttuneet kuusikot, varsinkin jos niistä on aiemmin löytynyt hyönteisten tuhoamia puita.

Tähän asti pohjoisen ilmaston kylmyys on hillinnyt kirjanpainajia. Pari kesää sitten kirjanpainajat onnistuivat kasvattamaan kaksi sukupolvea yhden kesän aikana, ja jälki oli sen mukaista.

Projektipäällikkö Mari Sarvaala Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä opasti tiistaina metsätuhoretkeilyä Lahden ympäristössä. Kaupungin metsissä kirjanpainajat olivat saaneet mellastaa varsin vapaasti, sillä virkistysalueella on vaikea tehdä hakkuita edes metsätuhojen torjumiseksi.

”Ei tulisi uni silmään, jos omat metsät olisivat tässä kunnossa”, retkeläiset ihmettelivät.

Lahden kaupunki oli asettanut pahimpien tuhopesäkkeiden lähelle feromoniansoja, joihin tuholaisia houkutellaan. Niiden teho ei kuitenkaan riitä massiivisten hyökkäysten torjuntaan.

”Kun kirjanpainajat ovat iskeneet metsikköön ja tappaneet puita, ansoilla voidaan lähinnä seurata kannan voimakkuutta”, totesi Neuvonen.

Käytännössä torjuntakeinoksi jäävät riittävän laajat hakkuut tuhopesäkkeisiin ja niiden ympäristöön. Sillä varmistetaan ainakin, että metsänomistajat saavat arvokkaan tukin talteen.

Kirjanpainajien tappamat puut eivät välttämättä kelpaa edes kuitupuuksi, vaan ne on myytävä polttopuuna. Silloin tukin arvo putoaa kymmenesosaan.

Kun kirjanpainajat ovat jättäneet puut, ei kuolleiden puiden poistamisesta ole enää tuhojen kannalta hyötyä. Kirjanpainajan luontaiset viholliset, esimerkiksi muurahaiskuoriainen ja tikat viihtyvät kuolleissa puissa.

Torjuntahakkuisiin kannustaa metsätuholaki. Metsänomistaja on vastuussa, jos tuhopesäkkeen kirjanpainajat leviävät naapurin metsään.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF