Puurakentaminen säästääluonnonvaroja merkittävästi

Arkkitehti Mikko Viljakaisen mukaan rakennusten energiatehokkuuteen panostaminen on vain osa päästöjen vähennykseen tähtäävää kokonaisuutta. Myös rakennusmateriaalien valinnalla voidaan pienentää merkittävästi rakentamisen ympäristöhaittoja.

Puurakennuksen ekologinen jalanjälki on pieni. Tiileen, betoniin ja teräkseen verrattuna puutuotteiden ympäristöhaitat ovat minimaaliset.

”Puun käyttö auttaa saavuttamaan rakentamisen uudet energia-, ilmasto- ja ympäristötavoitteet. Muiden materiaalien korvaaminen puulla säästäisi uusiutumattomia luonnonvaroja”, kirjoittaa Viljakainen Oulun yliopiston tuoreessa selvityksessä.

Rakentamisesta syntyy väkisin suuri hiilijalanjälki. Rakentaminen kuluttaakin noin puolet kaikista Euroopassa käytetyistä raaka-aineista.

Koska rakennusten käytön energiatehokkuusvaatimus on kaikille materiaaleille sama, rakennusten hiilijalanjäljen erot syntyvät jo rakennusmateriaalien valmistuksen aikana.

Sen jälkeen energiaa kuluu ja päästöjä syntyy rakennuksen käytöstä, lämmittämisestä ja jäähdytyksestä. Myös rakennusten korjaaminen synnyttää päästöjä.

Oulun yliopiston julkaisema selvitys ennakoi, että rakentamisen yhdeksi painopisteeksi muodostuu jatkossa lähiöiden korjausrakentaminen. Vaikka lähiöt on rakennettu betonista, myös puulla on käyttömahdollisuuksia niiden ehostamisessa.

Lopulta rakennus puretaan. Noin puolet Euroopan tuottamista jätteistä syntyy rakentamisesta ja rakennusten purkamisesta.

Puurakenteiden etuna on keveys. Puusta tehdyt runkorakenteet painavat vain murto-osan vastaavan kivitalon rakenteiden painosta. Siksi niiden käyttö vähentää huomattavasti luonnonvarojen kulutusta.

”Materiaalien väliset erot korostuvat, jos otetaan huomioon niiden paino. Silloin betonirakenteen ympäristörasitus nousee jopa kymmenkertaiseksi teknisesti vastaavaan puurakenteeseen verrattuna”, toteaa Viljakainen.

Viljakaisen mukaan puurakentamisen suosimisesta olisi ympäristön lisäksi etua koko kansantaloudelle. Se vapauttaisi rakentamiseen käytettyjä uusiutumattomia luonnonvaroja muuhun käyttöön.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF