Nyt selvitetään, missä rautu luuraa – tutkijat pyytävät yleisöltä vesinäytteitä Itä-Lapin järvistä

Kansalaistieteilijä Eero Lumme suodattamassa vesinäytettä Lapissa. Lammessa oli nieriän eli raudun perimää ympäristö-DNA:n perusteella. Näytteenotto tehdään rannalta käsin.  Kuva: Jaakko Lumme

Tutkijat toivovat luonnossa liikkujien lähettävän suodatettuja vesinäytteitä Itä-Lapin järvistä. Vesinäytteestä tutkijat voivat selvittää, elääkö järvessä nieriä- eli rautukantoja. Nieriä on sisävesissä elävä lohikala, jolla etenkin kutuaikaan on punainen vatsa. Lapissa nieriää sanotaan rauduksi.

Oulun yliopiston tutkimus on yksi ensimmäisistä Suomessa, jossa nopeasti kehittyviä ympäristö-DNA-menetelmiä käytetään lajin kartoittamiseen.

Nieriää pidetään reliktilajina eli jäänteenä edelliseltä jääkaudelta. Muinoin jääkauden lopulla Sallan suuri jääjärvi kattoi lähes koko Itä-Lapin. Kun jääjärvi lopulta suli, sulamisvesistä syntyi järviä ja vesistöjä, jonne nieriät jäivät. Uudessa tutkimuksessa kartoitetaan nykyisen Itä-Lapin alueelta, löytyykö vesistöistä edelleen nieriää vai ei.

Oulun yliopiston tiedotteen mukaan Lapin rautukanta on kokonaisuudessaan elinvoimainen, mutta jääkauden jälkeen järviin eristyksiin jääneet populaatiot ovat uniikkeja kuten saimaannorppa. Siksi niiden säilyminen tulisi turvata.

”Yleisön lähettämät näytteet ovat keskeinen osa tutkimusta. Pienen tutkijaryhmän on haastavaa kerätä näytteitä alueen lukuisista järvistä. Toivomme siis luonnossa liikkujien innostuvan tutkimuksen auttamisesta”, pyytää väitöskirjatutkija Petra Oranen Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, miten ilmastonvaihtelut jääkaudelta nykyaikaan ovat vaikuttaneet lajistoon. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida, miten nykyilmaston muutokset vaikuttavat lajeihin. Nieriä on kylmien ja syvien vesien laji, jota kuitenkin uhkaa ilmaston lämpeneminen.

Ympäristö-DNA eli eDNA-analyysi kertoo, onko vesinäytteissä jäämiä nieriän perimästä. Yhdistettynä DNA-viivakoodaukseen se mullistaa tutkimusta, joka perinteisesti on pohjautunut pääasiassa lajien kuulo- ja näköhavainnoille, kalojen osalta usein sähkökalastukseen. DNA:n avulla voidaan pienistä vesi-, ilma- ja maanäytteistä todistaa näytteessä olevat lajit, kun löydettyä DNA:ta verrataan digitaaliseen DNA-viivakoodikirjastoon. Suomi on DNA-viivakoodauksen edistymisen kärjessä. Oulun yliopisto koordinoi Suomen luonnon lajien viivakoodausta.

Suomessa nieriätutkimus on ensimmäisten ympäristö-DNA-tutkimusten joukossa, ja etenkin kansalaisten osallistuminen keräämiseen mahdollistaa tutkimuksen laajuuden.

Näytepaketti sisältää tarkat ohjeet näytteen ottamisesta.  Kuva: Johanna Honka

Vesinäytteitä pyydetään järvistä Sallan, Kemijärven, Posion, Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueella. Keräämisestä kiinnostuneita pyydetään lähettämään tieto osallistumishalukkuudesta Petra Orasen sähköpostiin.

Kansalaistieteilijöille lähetetään vesinäytteiden kevyet ottovälineet, ohjeet ja palautusta varten maksettu kirjekuori. Vesinäytteenotto-ohjeet löytyvät myös lyhyeltä videolta. Näytteenotto on hyvin yksinkertaista ja se vie muutamia minuutteja. Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota.

Ensimmäisiä tutkimustuloksia kansalaistieteilijöiden keräämien vesinäytteiden pohjalta odotetaan ensi talven aikana. Keräykseen osallistujat pidetään ajan tasalla tutkimuksen etenemisestä.