Helsinkiläismies aloitti metsästyksen ja kirjoitti siitä kirjan – ruokailutottumusten eettisyyden pohtiminen sai haluamaan riistalihaa perheen pöytään

Metsästyksen henkinen merkitys, yhteiskunnalliset vaikutukset, oikeutus ja erityisesti vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen paljastuivat niin kiinnostaviksi, että halusin kirjoittaa niistä kirjan, kertoo Aleksi Lumme. Hän on kuvassa Sastamalan Kiikoisten ampumaradan maisemissa. Kuva: Marjaana Malkamaki

Aleksi Lumme on 35-vuotias perheellinen IT-alalla työskentelevä mies Helsingistä. Hän suoritti vuonna 2016 metsästäjätutkinnon ja aloitti metsästysharrastuksen.

Lumme edustaa sitä metsästäjien joukkoa, joiden suhteellinen osuus metsästäjätutkinnon suorittajista kasvaa. Hän on metsästäjä, joka aloitti harrastuksen varttuneella iällä ja suoritti metsästäjätutkinnon jossain kasvukeskuksessa.

Hän edustaa myös sitä kasvavaa joukkoa suomalaisia, jotka pohtivat omien ruokailutottumusten eettisyyttä ja valintojen vaikutuksia luontoon yhä kriittisemmin.

Lumpeen metsästysharrastus olisi voinut alkaa perinteisestikin. Hän on kotoisin Sastamalan Kiikoisista, maalta. Hänen Teuvalla asunut isoisänsä oli koko ikänsä metsästäjä, ja Lumpeen veli aloitti metsästysharrastuksen jo nuorena.

Mutta tarvittiin vuosia kaupunkielämää ja halu löytää uudelleen yhteys maaseudulla asuviin vanhempiin ja sisaruksiin ennen kuin metsästäjätutkinnon suorittamisesta tuli ajankohtaista.

Toinen tärkeä syy tutkinnon suorittamiselle oli halu kokea, miltä tuntuu tappaa ruuaksi käytettävä eläin itse.

Lumme on myös esikoiskirjailija. Hänen kirjoittamansa Metsästä – Pyyntionnea ja mielenrauhaa -kirja julkaistiin elokuussa.

Jossain kirjaa koskevassa uutisoinnissa Lummetta kuvailtiin vihreäksi, urbaaniksi it-hipsteriksi. ”Arvomaailmani ei ole peräisin kaupunkivihreästä idealismista ja poliittisesti olen sitoutumaton. Mutta muuten määritelmät eivät ole ristiriidassa keskenään, olen urbaani it-hipsteri, mutta myös metsästäjä.”

Yksi kirjan kirjoittamiseen innoittanut seikka olivat juuri metsästykseen liittyvät vastakkainasettelut ja stereotypiat.

”Halusin korjata näitä ilmiselviä väärinkäsityksiä. Haluan oikaista muun muassa sitä ajatusta, jonka mukaan metsästys tarkoittaa vain sitä, että isännät lähtevät murhaamaan viattomia luontokappaleita.”

Kirjaa ei ole kirjoitettu vain muille metsästäjille. ”Olisi ollut mahdollista kirjoittaa kirja, joka olisi suunnattu ainoastaan metsästäjille, mutta halusin tavoittaa myös ihmisiä, joiden kuva metsästyksestä perustuu oletuksiin ja kuulopuheisiin”

Hän huomasi kirjaa kirjoittaessaan, että metsästäjän mielenmaisema on muuttunut kaupungistuvassa Suomessa vieraaksi.

”Toisaalta huomasin myös, että aihe kiinnostaa kaupunkilaisia ja metsästyksestä on mahdollista käydä hyvää keskustelua, kunhan se tehdään kunnioittavasti.”

Lumme metsästää sekä jousella että tuliaseilla. Hän harrastaa etenkin pienten hirvieläinten kyttäysjahtia, pääsee silloin tällöin hirvipassiin kiväärin kanssa ja metsästää jonkin verran kyyhkyjä sekä vesilintuja.

Hän on pohtinut perusteellisesti rajojaan metsästäjänä ja ehtoja sille, milloin hän saa ottaa eläimeltä hengen.

Aivan viimeisenä hän kysyy metsästystilanteessa, haluanko ampua tämän eläimen? Joskus vastaus on ollut ei.