Pyökistä sokereita, sokereista muovia – UPM suunnittelee biokemikaalitehdasta Saksaan

UPM:n Juuso Konttisen mielestä kemikaalien valmistaminen olisi puun arvoa maksimoivalle yritykselle looginen jatkoaskel. Kuva: Kari Salonen

Metsäteollisuusyhtiö UPM harkitsee biokemikaalitehtaan perustamista Saksaan.

Tehdas valmistaisi pyökkipuusta monopropyleeniglykolia, monoetyleeniglykolia ja täyteaineita yhteensä enimmillään 150 000 tonnia vuodessa.

Monoetyleeniglykolia käytetään muun muassa muovipakkausten ja polyesterikuitujen valmistukseen. Ligniiniin pohjaavia täyteaineita voitaisiin käyttää kumimaisissa tuotteissa kuten renkaissa ja tiivisteissä.

Hankkeesta vastaavan johtajan Juuso Konttisen mukaan Saksassa yhdistyy monta otollista tekijää. Maassa on ennestään vahva kemianteollisuuden osaaminen. Suuret kemianteollisuuden tuotteiden markkinat sijaitsevat lähellä. UPM:llä on Saksassa ennestään useita paperitehtaita ja puunhankintaverkosto.

Hankkeen alusta asti on ollut selvää, että raaka-aineena toimii jokin lehtipuu. Pyökistä on Saksassa ylitarjontaa. Sitä on suosittu viime vuosikymmenet luontaisena puulajina, mutta teollinen käyttö ei ole kasvanut puumäärän tahdissa. 60 prosenttia korjatusta lehtipuusta päätyy polttopuuksi.

"Ei kuitenkaan puhuta sellaisista määristä, että kukaan olisi rakentamassa Saksaan kahden miljoonan tonnin sellutehdasta", Konttinen toteaa.

Saksan valtio ja osavaltiot suhtautuvat myönteisesti puun hyödyntämiseen ja jalostusarvon kasvattamiseen.

Tehtaan sijaintipaikkakunnaksi ehdolla on kaksi vaihtoehtoa, Höchst Frankfurtin lähellä ja Itä-Saksassa sijaitseva Leuna. Molemmat ovat kemianteollisuuden keskittymiä, joissa odottaa valmis teollinen infrastruktuuri. Investointia helpottaa, kun voimalaitosten ja jäteveden käsittelyn kaltaisia asioita ei tarvitse rakentaa alusta asti.

Investointipäätöksen aikataulua UPM ei kerro, mutta Konttisen mukaan hankkeen valmistelu on varsin pitkällä. Insinöörisuunnittelu on valmis, nyt viimeistellään vielä kaupallisia tarkasteluja.

Biokemikaalien tuotanto puusta mahdollistaisi fossiilisten raaka-aineiden korvaamisen laajassa mittakaavassa. Toki yksi tehdas olisi silti vain pisara meressä valtavilla markkinoilla. Pelkästään monoetyleeniglykolia valmistetaan 30 miljoonaa tonnia vuodessa.

”Iso kysymys on, kuinka iso osa globaalista kysynnästä on kiinnostunut biopohjaisista materiaaleista. Kysyntä ei ole samanlaista kuin polttoaineiden osalta, jossa lainsäädäntö velvoittaa käyttämään bioraaka-aineita. Todennäköisesti biokemikaaleissa edelläkävijät ovat tuotteita, jotka ovat lähellä kuluttajia.”

Bioglykoleita valmistetaan puun sokereista. Tulevaisuudessa olisi mahdollista eriyttää sokereiden valmistus ja jatkojalostus glykoleiksi eri tuotantolaitoksiin. Puun sokereiden tuottaminen sopisi hyvin sellutehtaan yhteyteen.

Biokemikaalien liiketoiminnan ajuri on ilmastonmuutos, Konttinen sanoo. Fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen vaikuttaa järkevämmältä strategialta verrattuna vaihtoehtoon, että puusta ryhdyttäisiin valmistamaan täysin uudenlaisia biokemikaaleja.

UPM ei ole kehittänyt uutta teknologiaa kokonaan yksin, vaan eri vaiheissa tarvitaan kumppaneita.

"Puumateriaaliin, puun prosessointiin ja fraktiointiin liittyvät asiat ovat tiettyyn pisteeseen asti analogisia siihen, mitä UPM:llä on jo pitkään tehty. Mitä pidemmälle mennään molekyylitasolle, sitä vähemmän meillä on omasta historiastamme tulevaa osaamista."

Kemian tuotteiden myyntiin UPM:llä ei ole entuudestaan verkostoa, mutta aivan alustakaan ei tarvitse lähteä. Tarroja valmistavan Raflatacin kautta UPM:llä on yhteyksiä kuluttajatuotteita myyviin yrityksiin.

"Kemianyhtiöt taas tunnemme ostajan perspektiivistä. Siinä mielessä ei olla lähdössä täysin tuntemattomille vesille."