FSC:n riskialue yllätti metsänomistajan Heinolassa

Lauri Kauppi tutkii metsässään karttaa, jossa riskialue on rajattuna. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kaupin metsä on ollut jo pitkään normaalissa metsätalouskäytössä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Järven rannalta löytyvä suokin on ojitettua, eikä näin ollen omaa suurta suojeluarvoa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Heinolalainen metsänomistaja Lauri Kauppi huomasi keväällä yllättäen, että hänen metsäänsä oli ilmestynyt FSC-sertifiointijärjestelmään liittyvä noin 80 hehtaarin suuruinen korkean suojeluarvon HCV-alue (High Conservation Value).

Kauppi oli tekemässä metsänkäyttöilmoitusta lumituhojen takia, kun hän huomasi yhdessä Versowoodin puunostajan kanssa korkean suojeluarvon alueen.

HCV-merkinnästä ei tule minkäänlaista ilmoitusta metsänomistajalle.

FSC Suomen metsä- ja standardipäällikön Eveliina Variksen mukaan riskialueista ei löydy mistään julkista ja avointa tietoa, vaan vastuu niiden selvittämisestä jää puuta ostaville yrityksille.

Myös Kauppi sai kuulla oman metsänsä merkinnästä vasta metsänhoitotoimenpiteitä suunnitellessaan. Ei hänellä saati ostomiehellä ollut mitään tietoa, minkä takia kyseinen alue oli saanut merkinnän.

"Ei siellä ole mitään erityisiä suojeluarvokohteita ole. Vain vähän ojitettua suota ja muuten normaalia talouskasvatusmetsää", Kauppi toteaa.

Tiedotus asiasta on ollut puutteellista. Metsänomistajat ovat olleet ymmällään, kun he ovat löytäneet metsistään kyseisiä alueita.

Monella ei ole tietoa siitä, voiko riskialueella tehdä mitään metsänhoitotoimenpiteitä tai ostaako kukaan alueelta puuta FSC:hen sitoutumisen vuoksi.

"Metsäteollisuus on sitoutunut sekä FSC- että PEFC-sertifioitujen tuotteiden valmistukseen", kertoo Metsäteollisuus ry:n Metsäjohtaja Karoliina Niemi.

"FSC-sertifioitujen tuotteiden kysyntä kasvaa."

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola pitää riskinarviointia ylimääräisenä haasteena yksityismetsänomistajille, sillä metsänomistajat joutuvat huomioimaan HCV:n metsänkäsittelyvaatimuksen puukaupan ehtona, vaikka eivät halua olla FSC:n kanssa tekemisissä.

Tästä voi seurata lisäkustannuksia. Silloinkaan ei Tiirolan mukaan ole varmaa, alkavatko puunostajat vältellä riskialueita.

FSC:n mukaan vastuu ja päätös puun ostosta riskialueilta kuuluvat täysin metsäyrityksille.

"FSC Suomi ei ota kantaa siihen, miten puuta ostavat yritykset toteuttavat puunhankintaa ja huomioivat riskinarvioinnin käytännössä", toteaa Varis.

Kauppi ei ole itse sitoutunut FSC:hen mitenkään, vaan kaikki hänen metsänsä ovat PEFC-sertifioituja, ja hän noudattaa metsälakia.

Kaupin 600 hehtaarin metsäalueelta löytyy jo ennestään Natura 2000 -suojelualue, valkoselkätikan suojeluun rauhoitettu alue ja kallioidensuojeluohjelman mukainen alue. Aiempien suojelualueiden vuoksi uusi HCV-alue tuntuu täysin turhalta ja jopa henkilökohtaiselta kiusanteolta.

"Tätä voisi sanoa metsätilan progressiiviseksi verotukseksi", kommentoi Kauppi.

Asialle ei Tiirolan mukaan voi tehdä paljon muuta kuin toivoa kehitystä sertifikaatteihin vuoropuhelun kautta. MTK on lähettänyt metsänhoitoyhdistyksille toimintaohjeita kyseisiä alueita koskien.

"Asiaa ei pidä ylidramatisoida. Täytyy pyrkiä hakemaan toimintamalleja, jotka minimoisivat edellä esitettyjä uhkakuvia", Tiirola kommentoi.