Hirvijahti huipentui ampumakilpailuun, jossa ajomiehet saivat juoda ehjiksi jääneet pullot

MTK:n Säätiön järjestämissä hirvijahdeissa hirviä myös kaadettiin eikä vain katseltu. Kuva on lokakuulta 1963, keskellä ruudullisessa takissa presidentti Urho Kekkonen. Kuva: Erkki Voutilainen / Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto

”Oli laajoja puuttomia kangas­alueita, jotka pitkäaikainen paljaanaolo oli jäkälöittänyt. Hakkuilla pilattuja, raivaamattomia alueita kaikkialla, upottavia soita, jotka ojittamattomina olivat soistaneet hyväpohjaisia korpimaita. Teitä ei ollut, jalankuljettavat polut risteilivät laajalla metsäalueella. Ensimmäisinä vuosina niillä joutui usein eksyksiin ja vasta iltamyöhällä selviytyi uupuneena kylän aukeamaan.”

Näin muisteli Maataloustuottajain Keskusliiton Säätiön tarkastusseurueen jäsen Kettulan metsiä 1920-luvun lopulla.

MTK:n Säätiö oli ostanut silloisesta Suomusjärven kunnasta Kettula-nimisen 2 450 hehtaarin metsätilan joulukuussa 1927 kahdella miljoonalla markalla. Nykyrahassa se on vajaat 800 000 euroa.

Edellisvuonna metsänhoitaja Julius Juslin oli tehnyt metsänarvioinnin, jonka mukaan ”koko Kettulan tilan metsäalue on hakattu viimeisten 20–30 vuoden aikana siten, ettei missään tapaa koskematonta metsää”.

Lähivuosien hakkuumahdollisuudet Juslin arvioi heikoiksi, mutta ostajalla riitti tulevaisuudenuskoa.

Uskoa koeteltiin jo vuonna 1930, kun lama pysäytti kaikki hakkuut.

Metsäteiden rakentaminen 1940-luvun lopussa helpotti suuresti Kettulan metsien hyödyntämistä. Kuva on toukokuulta 1960. Kuva: Erkki Voutilainen / Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto

Edelliset seitsemän vuotta Kettulan oli omistanut Lohjan Selluloosa Oy. Yhtiö oli jättänyt kylvö- ja istutusvelvoitteita hoitamatta, ja töiden toteuttaminen jäi MTK:n Säätiölle.

Tätä ennen Kettula oli ollut 120 vuotta Linderin patruunoiden raaka-ainevarasto. Erämaiden puita poltettiin syyskesällä hiileksi ja ajettiin kevättalvella jäiden yli pitkillä hevoskuormaletkoilla 50 kilometrin päähän Karjaalle Mustion rautaruukin tarpeisiin.

1940-luvun alussa hiilenpoltto palasi Kettulaan muutamaksi vuodeksi, kun sinne rakennettiin hiiltämö puuhiilillä käyviä autoja varten. Jatkosodan vuosina Kettulassa valmistettiin myös tervaa ja tärpättiä.

Ruukinpatruuna Magnus Linderin haltuun Kettula oli joutunut vuonna 1798. Tuolloisen lain mukaan rautateollisuuden harjoittajat saivat etuosto-oikeuden tiloihin, joilla voitiin harjoittaa ruukin hiilenhankintaa. Pari vuotta aikaisemmin tulipalo oli tuhonnut Kettulan ryhmäkylän kuudesta talosta viisi, mikä ajoi talolliset patruunan vuokralaisiksi eli lampuodeiksi.

Kun ruukki myöhemmin vaihtoi puuhiilen kivihiileen, Kettulan lampuodit ja torpparit joutuivat maksamaan veronsa rahana ja päivätöinä, joista pitkä välimatka Mustion kartanoon teki erityisen raskaita.

Vasta vuonna 1920 lampuodit pääsivät jälleen itsenäisiksi tilallisiksi, ja samalla itsenäistyivät kylän lukuisat torpat.

Eränkäyntiä Kettulassa on harjoitettu ikimuistoista ajoista, ja jo 1930-luvulla hirvijahdin avuksi otettiin jämtlanninpystykorvia. Sarvipään kaadolla presidentti Urho Kekkonen syksyn 1958 hirvijahdissa. Kuva: Voutilainen Erkki

Kettulan omistajista nimekkäin oli kamariherra ja teollisuusmies Hjalmar Linder (1862–1921), joka oli äitinsä puolelta venäläistä Musin-Puškinin aatelis­sukua.

Vuonna 1896 Linder avioitui ystävänsä Carl Gustaf Mannerheimin Sophie-sisaren kanssa, mutta liitto päättyi pian eroon. Myöhemmin Linderin sisarpuolella Kittyllä oli romanssi Mannerheimin kanssa.

Kettulan isäntänä Hjalmar Linder oli ristiriitainen hahmo. Tarkastuskäynneillään patruuna saattoi pyyhkiä yli kirjanpidosta alustalaisten taksvärkkirästejä. Hän myös rakennutti Kettulan kylään kansakoulun.

Parhaiten Kettulassa muistetaan Hjalmar Linderin suurelliset jahtimatkat. Hirvenajon valmistelut aloitettiin kolme viikkoa aikaisemmin kamariherran kuulutuksella Suomusjärven kirkossa. Ajoon tarvittiin Suomusjärveltä ja naapuripitäjistä 200 miestä.

Itse jahti oli eräänlainen näytelmä, jonka huippukohtana oli ajolla kokoon kerätyn hirvilauman ihaileminen. Pyssyjään seurue käytti vain ampumakilpailussa, jossa maaleina oli ilmaan heitettyjä pulloja. Ajomiehet saivat juoda ehjiksi jääneet.

Lopuksi iloinen seurue siirtyi illanviettoon Mustion kartanoon, koska Kettulassa oli tuolloin vain vaatimaton metsästysmaja.

Sisällissodan jälkimainingeissa Hjalmar Linder joutui poistumaan Suomesta ja myymään omaisuutensa.

Kettulan tila sijaitsi niin syrjässä, että 1920-luvun lopussa matka sinne vei Helsingistä junalla, postiautolla ja hevoskyydillä kokonaisen päivän. Nykyään matkan hurauttaa autolla puolessatoista tunnissa.

Vuosina 1928–1967 Kettulan metsiä raivattiin, kylvettiin ja istutettiin, ojitettiin, kulotettiin ja hakattiin. Tilalle perustettiin oma taimitarha. Soita kuivattiin, ja Metsäntutkimuslaitos teki niillä lannoituskokeita. Kasvukoealoja perustettiin vuosina 1934 ja 1958.

Metsäntutkimuslaitoksella (nykyään Luonnonvarakeskuksella) oli Kettulan tilalla tutkimuskoealoja. Tässä metsänlannoituksen koesarjoja Kettulan rahkasoilla toukokuussa 1961. Kuva: Voutilainen Erkki

Männyntaimien istuttamista Kettulassa toukokuussa 1960 kuokalla ja käsin ennen pottiputkien aikaa. Kettulan pihapiirissä oli oma taimitarha. Kuva: Voutilainen Erkki

Kettulan tilan pihapiiriin perustettiin vuonna 1933 arboretum. Osa sen harvinaisista puista tuhoutui talvisodan pakkasissa, mutta moni niistä on edelleen kävijöiden ihailtavana.

Vuoden 1941 elokuussa syttyi metsäpalo, joka havaittiin tähystystornista. Paikalta löydettiin naftan ja paloöljyn sekoitusta sisältänyt pullo, ja rikospoliisi teki johtopäätöksen, että palo oli desanttien sytyttämä. Suolle sytytetty, pitkään kytevä tuli oli viholliselle sopiva paikantamismerkki.

Vuonna 1943 Maaseudun Tulevaisuus otti huollettavakseen yhdeksänlapsisen sotainvalidiperheen, jolle rakennettiin Kettulaan asuin- ja ulkorakennukset. Perheen isä Mauno Mattsson toimi tilalla aputyönjohtajana.

Metsätalouden harjoittamista Kettulassa vaikeutti teiden puuttuminen. Puutavaraa jouduttiin telaamaan hevosilla jopa kymmenen kilometrin päästä autoteiden varsille.

Vuonna 1948 Kettulan maille suunniteltiin kolme metsätietä sekä kunnostettiin yksi kärry­tie autolla ajettavaksi.

Kettulan savusaunassa ja muissa rantasaunoissa on vuosikymmenten mittaan kylpenyt moni kulttuurivaikuttaja, diplomaatti, ministeri, maaherra ja johtaja. Vakituisia Kettulan-vieraita olivat muun muassa kirjailijat F. E. Sillanpää ja Jalmari Finne.

Kettulan saunoissa Iso-Toravan rannalla on kylpenyt moni poliitikko, johtaja ja kulttuurivaikuttaja. Kuva on elokuulta 1959, ja kuvassa oleva rantasauna valmistui 1947. Kuva: Voutilainen Erkki

Vuonna 1947 rakennetussa pääpirtissä on ajaton tunnelma. Rakennuksen piirsi kuvanveistäjä Kalervo Kallio, ja kalustot suunnitteli sisustusarkkitehti Birger Hahl. Kuva on syyskuulta 1959. Kuva: Voutilainen Erkki

Vuonna 1934 Kettulan metsissä aloitettiin sellaiset hirvijahdit, joissa hirviä myös kaadettiin eikä vain katseltu. Jahdin onnistumiseksi kreivi Carl Mannerheim toi Ruotsista kaksi ”jämtlantilaista” koiraa.

Myöhemmin mainetta niitti MTK:n puheenjohtajan Veikko Ihamuotilan metsästyskoira Kiri.

Kerran ylijohtaja Veikko Vennamo saateltiin niin sanotulle varmalle passipaikalle. Kohta paikalle tuli kaksi komeaa hirvisonnia. Kun laukausta ei kuulunut, Vennamon passiin saattanut talonmies huudahti sydämensä kyllyydestä: ”Herrat perkeleet!”

”Tätä mielenkiintoista sattumaa on muisteltu hauskalla tavalla jokaisella sen jälkeisellä jahti­matkalla”, kerrotaan Kettulan erä- ja riista­mailta -kirjasessa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2025.