Näin suuren osuuden Suomen metsäalasta omistajat ovat suojelleet epävirallisesti

Moni voi haluta rauhoittaa vaikkapa rantamaisemansa metsätaloudelta. Kuvituskuva. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Yksityiset metsänomistajat jättävät Suomessa laajojakin metsäalueita omaehtoisesti metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsittelevät niitä vain hyvin pienimuotoisesti. Pellervon taloustutkimus PTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan niin sanottu hiljainen suojelu kattaa arviolta 1,1 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata eli noin viisi prosenttia metsämaan pinta-alasta.

Kyseessä on ensimmäinen valtakunnallinen arvio ilmiön laajuudesta. Hiljaisella suojelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia suojelupäätöksiä.

Tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa.

”Hiljaisen suojelun taustalla vaikuttaa joukko erilaisia motiiveja, kuten luontoarvot, taloudelliset tekijät, maisema- ja virkistysarvot sekä perhe- ja omistukseen liittyvät syyt”, kuvailee metsäekonomisti Marjo Maidell tiedotteessa.

Hiljaista suojelua toteutti 43 prosenttia kyselyyn vastanneista metsänomistajista, ja sen osuus oli keskimäärin 8,3 prosenttia kaikkien vastaajien ilmoittamasta metsätalousmaan pinta-alasta.

Valtaosa, noin 70 prosenttia, hiljaisen suojelun alasta käsitellään ainoastaan hyvin pienimuotoisesti. Loppuosa, noin 30 prosenttia, hiljaisen suojelun kokonaisuudesta muodostuu alueista, jotka on kokonaan rajattu metsätalouden ulkopuolelle.

Tärkeimmäksi hiljaisen suojelun perusteeksi nousivat luonto- ja maisema-arvot. Myös alueen alhainen metsätaloudellinen arvo tai vaikeakulkuisuus sekä metsä taloudellisena turvana tai päätösten siirtäminen seuraavalle omistajalle ovat motiiveja hiljaiselle suojelulle.

Pienten tilojen omistajilla hiljaisen suojelun osuus omistetuista kokonaishehtaareista oli selvästi suurempi kuin suurempien tilojen omistajien keskuudessa.

Metsäteollisuus ry:n luontopolitiikan päällikkö Helena Herttuainen pitää hiljaista suojelua tyypillisenä, kiinteänä osana suomalaista metsänomistamista.

”Syyt ovat hyvin ymmärrettäviä. Tutkimuksessa nousee mielenkiintoisesti esiin, että syyt ovat osin taloudellisia: varautumista pahan päivän varalla ja taloudellisen turvan jättämistä seuraaville sukupolville.”

MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola tähdentää, ettei hiljaisessa suojelussa puhuta marginaalisesta ilmiöstä. Tutkimuksen mukaan hiljainen suojelu vastaa pinta-alaltaan lähes neljännestä virallisesti suojellusta alasta.

”Metsänomistajat kantavat jo erittäin merkittävää vastuuta monimuotoisuuden ja ilmastotavoitteiden edistämisestä omalla kustannuksellaan. Tämä on muistettava päätöksenteossa.”

”Valitettavan usein kärjistetään, että metsänomistajat ovat joko metsätalouden harjoittajia tai suojelijoita. Metsänomistajat liikkuvat sujuvasti ääripäiden välillä.”

Mäki-Hakolan mukaan metsänomistajat eivät tutkimuksen perusteella tarvitse lisää ulkopuolelta tulevia säädöksiä hakkuiden rajoittamiseksi.

Ympäristöpolitiikan kannalta hiljainen suojelu täydentää lakisääteistä ja sopimuksiin perustuvaa suojelua sekä edistää ilmastopolitiikan tavoitteita.

Entä miksi hiljaisen suojelun toteuttajat eivät ryhdy sopimuspohjaiseen suojeluun? Päätäntävallan säilyttämisen itsellä mainitsi keskeisimmäksi esteeksi kaksi kolmesta vastaajasta.

Hiljaisen suojelun ongelma on, etteivät sen vaikutukset tilastoidu, millä on vaikutusta ympäristöpolitiikkaan. Sen tuloksia ei voida hyödyntää valtakunnallisissa tavoitteissa.

”Metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin”, toteaa vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi.

Tutkimuksen rahoitti Suomen Metsäsäätiö, ja sen toteutukseen osallistui Maanomistajain liitto.

21.1.2026 kello 12.45 juttua päivitetty tiedotustilaisuuden pohjalta.