Isomäki: Olisiko nyt aika ajatella isosti?
Voisimme perustaa Suomeen kaksi maailmanluokan kansallispuistoa niin, että paikallisen väestön näkökulmasta juuri mikään ei muutu, ehdottaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.
Suurin osa suomalaisista kansallispuistoista on muun maailman silmin katsottuna kovin pieniä. Kuva: Kimmo HaimiEuroopan unionin ja YK:n päätökset 30 prosentin pinta-alojen suojelemisesta ja 20 prosentin ennallistamisesta ovat herättäneet metsänomistajissa epävarmuutta ja monenlaisia pelkoja.
Toisaalta vaikka suomalaiset ovat vain reilu prosentti EU:n väestöstä, meillä on jo nyt Euroopan metsien tila -tutkimuksen mukaan 51 prosenttia EU:n tiukimman kategorian mukaan suojelluista metsistä. Lisäksi meillä on paljon sellaisia alueita, joita ei ole suojeltu virallisesti mutta jotka käytännössä jo ovat eurooppalaisin standardein määritellen erittäinkin tiukan suojelun piirissä. Suomen asema on siis melko vahva jo nyt.
Tilanne kannattaisi kuitenkin hahmottaa myös suurena mahdollisuutena. Nyt olisi aika ajatella isosti, muun muassa siksi, että matkailu muodostaa tulevaisuudessa yhä suuremman osan Euroopan kansantuotteesta.
Suurin osa suomalaisista kansallispuistoista on muun maailman silmin katsottuna kovin pieniä. Eräänlaisia mini- tai jopa mikrokansallispuistoja. Suurimmatkaan niistä eivät näytä kartalla kovin isoilta.
Mutta me voisimme nyt, EU:n ja YK:n uusia suojelu- ja ennallistamispäätöksiä myötäillen, perustaa Suomeen kaksi maailmanluokan kansallispuistoa. Pystyisimme tekemään tämän niin, että paikallisen väestön näkökulmasta juuri mikään ei muutu – paitsi turistien ja matkailun tuottamien tulojen määrä.
Eräät Lapin luonnonsuojeluyhdistykset ovat jo ehdottaneet koko Inarijärven kattavan kansallispuiston perustamista, mutta niin, että paikallisen väestön kalastusoikeudet säilytettäisiin.
Tällainen kansallispuisto olisi maapallolla täysin ainutlaatuinen: upea, suuren järven muodostama erämaa, jossa on tuhansia asumattomia saaria.
Myös Vätsärin, Kessin ja Sarmin rauhoitetut erämaa-alueet kannattaisi yhdistää samaan kokonaisuuteen, ehkä jopa UKK-puisto. Yhdistelmän nimi voisi tällöin olla Inarijärven-Saariselän kansallispuisto. Tai vähän opportunistisemmin: Inarijärven-Joulupukinmaan kansallispuisto.
Toinen maailmanlaajuisesti täysin ainutlaatuinen kokonaisuus syntyisi, jos Helsingin ja Maarianhaminan välinen, jo nyt kaavoituksella mökkirakentamiselta suojeltu ulkoluotovyöhyke liitettäisiin Saaristomeren kansallispuistoon.
Kokonaisuuden nimi voisi olla Saaristomeren-Ulkosaariston kansallispuisto. Siihen kuuluvien vesialueiden ja luotojen määrää voitaisiin kasvattaa kaikessa rauhassa samalla tavalla kuin Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella on tähänkin asti tehty. Tällöin mikään ei käytännössä muuttuisi saariston asukkaiden tai veneilijöiden näkökulmasta.
Maailmankartoille ilmestyisi häkellyttävän kiinnostavalta ja jopa uskomattomalta vaikuttava, vihreiden viivojen rajaama kansallispuisto, jossa moni eurooppalainen sekä keskiluokkainen kiinalainen tai intialainen haluaisi tulevaisuudessa vierailla edes kerran elämänsä aikana.
Kaikkien Helsingin ja Maarianhaminan välillä sijaitsevien kaupunkien ja kuntien matkailualan yrittäjät voisivat jatkossa järjestää eripituisia retkiä tälle ihmeelliselle alueelle.
Kasvattaisin itse pikkuhiljaa myös Päijänteen kansallispuiston Jyväskylään asti jatkuvaksi harvaksi rauhoitettujen luotojen ja metsäplänttien jonoksi ja maksaisin metsänomistajille rantametsien ennenaikaisesta harventamisesta. Päijänne on Suomen suurin rotko, mutta maiseman näkeminen olisi ratkaisevasti helpompaa, jos jylhillä rantakallioilla kasvaisi harvassa suuria puita eikä tiheässä pieniä puita.
Lisäksi keskittäisin arktisten hanhien syksyiset, maailmanlaajuisesti ainutlaatuiset kerääntymät valtion ylläpitämille ruokailupelloille ja yöpymisjärville.
Jos se ei onnistu kotimaisten metsästäjien voimin, työhön voitaisiin ehkä palkata keskiaasialaisia kotkametsästäjiä, joiden elanto omissa kotimaissaan on nykyään kovin niukka. Siis metsästäjiä, jotka saalistavat kotkien avulla. Tämä voi kuulostaa vitsiltä mutta ei todellakaan ole sitä. Arktiset hanhet eivät pelkää mitään läheskään yhtä paljon kuin kotkia.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
