Uhanalaisia lajeja voi auttaa monilla pienillä toimilla – nämä konkreettiset toimet metsässä tukevat monimuotoisuutta
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kokosivat tietoa talousmetsien luonnonhoidon vaikutuksista metsänhoitosuositusten tueksi.
Lahopuun lisääminen auttaa monia uhanalaisia lajeja. Kuva: Jarkko SirkiäLuonnonhoito ja jatkuva kasvatus ovat menetelminä niin uusia, ettei niistä ole olemassa seuranta-aineistoja olemassa, todetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedotteessa.
Keinojen toimivuudesta tiedetään kuitnkin jo varsin paljon, ja luonnonhoito on oikeansuuntainen loikka monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä, sanoo Luken tutkimusprofessori Matti Koivula.
Suurin osa keinoista on metsänomistajille ilmaisia tai maksavat vain vähän.
”Suurin osa keinoista on metsänomistajille ilmaisia tai maksavat vain vähän. Pienikin panostus on lajistolle hyödyksi, joskin uhanalaisten lajien turvaaminen vaatii lakien ja sertifikaattien määrittelemien minimitoimien tuntuvaa ylittämistä”, Koivula toteaa.
Tavallisimpia luonnonhoidon toimia ovat muun muassa monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontokohteiden säästäminen, pienvesien turvaaminen, säästöpuiden jättäminen sekä lahopuun säästäminen ja tekopökkelöiden tuottaminen.
Luken ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kokosivat tietoa talousmetsien luonnonhoidon ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vaikutuksista monimuotoisuuteen Tapio Oy:n metsänhoitosuositusten tueksi.
Esimerkiksi pienvesien ympäristön säästäminen hakkuilta riittävän suurella alueella, mahdollistaa vesien läheisyydessä olevan pienilmaston säilymisen. Lisäksi lehtipuiden suosiminen elävinä säästöpuita ja lahopuuna lisäävät ranta- ja puroympäristön monimuotoisuutta.
Lehtipuilla elää lajistoa, jota ei tavata havupuilla. Lehtipuuvaltaisten metsien ja vanhojen, järeiden lehtipuiden vähyys ovat merkittäviä syitä metsälajien uhanalaisuudelle, tiedotteessa kerrotaan.
Myös luontaisesti usein palavat luontotyypit ja paloista riippuvainen lajisto ovat uhanalaistuneet. Tavanomaisista metsätaloudellisista kulotuksista olisi hyvä siirtyä luonnonhoitokulotuksiin, joissa poltetaan hyvinkin järeää säästöpuulajistoa.
Riistatiheiköistä hyötyvät metsäkanalinnut, pienriista ja varjostusta vaativat kasvit.
Kuusivaltaisilla korpimetsillä on merkitystä korpiin erikoistuneille lajeille. Metsäojitetuilla soilla sen sijaan uhanalaisia lajeja on melko vähän. Turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatus näyttää jaksollista kasvatusta selvästi paremmalta vaihtoehdolta ravinne- ja kiintoaineshuuhtoutumien ja hiilitaseen kannalta.
Jatkuvapeitteinen kasvatus hyödyttää peitteisyyttä ja varjostusta vaativaa lajistoa, mutta ei kuitenkaan tuota uhanalaisten metsälajien vaatimia puuston rakennepiirteitä, vaan niistä on huolehdittava erikseen luonnonhoidolla.
Näin tuet monimuotoisuutta metsässä
Jätä luontokohteet eli avainbiotoopit metsätaloustoimien ulkopuolelle.
Jätä pienvesikohteiden, kuten purojen ja lähteikköjen, ja uudistusalan väliin yli 25 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke.
Jätä taloudellisesti vähäarvioisia lehtipuita ja vanhoja järeitä puita pysyviksi säästöpuiksi kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Purojen ylle kaatuneita puita ei kannata poistaa.
Olemassa olevan lahopuuston säilyttäminen on kustannusvaikuttavin keino lisätä lahopuun määrää talousmetsissä. Lahopuujatkumon ylläpitäminen edellyttää lisäksi elävien, järeiden puiden nykyistä laajamittaisempaa säästämistä.
Lehtipuusekoituksen muodostumista edistetään metsän eri hoitovaiheissa.
Säästä metsäpaloalueet puustoineen luontokohteina. Alueista voi myös perustaa suojelualueita. Metsätaloudellisista kulotuksista siirrytään luonnonhoitokulotuksiin.
Turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatus vaikuttaa jaksollista paremmalta vaihtoehdolta hiilitaseen ja vesiensuojelun kannalta.
Lähde: Luonnonvarakeskus
Lue lisää:
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
