Isomäki: Miksi tundran ja taigan hanhet parkkeeraavat Suomen pelloille ja järville?
”Kyse on tavallaan Venäjän virallisesta hiilinielupolitiikasta. Tarkemmin sanottuna siitä, että kukaan Venäjällä ei kiinnitä siihen mitään huomiota”, kirjoittaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.
Hanhien levähdys- ja ruokailupaikat ovat siirtyneet itärajan tälle puolelle. Kuva: Stiina Hovi24.10.202209:00
Pohjois-Venäjällä pesivät valkoposkihanhet pysähtyivät jälleen suurin joukoin Suomeen syksyisen muuttomatkansa varrella. Tärkeimmille yöpymisjärville kerääntyi taas valtavia hanhimassoja. Pienempiä yöpymisparvia nähtiin paljon aiempaa laajemmalla alueella, yhteensä todennäköisesti sadoilla eri järvillä ja pelloilla. Valkoposkihanhien joukossa oli myös paljon metsä- ja tundrahanhia.
Tundran ja taigan villihanhien syksyisestä muutosta Suomen kautta on tullut yksi maapallon suurimmista luonnonnäytelmistä.
Entä jos sitä alettaisiin hyödyntää matkailun vetonaulaksi niin, että hanhia toisaalta peloteltaisiin ja toisaalta houkuteltaisiin tarkoituksella sellaisille yöpymisjärville ja ruokintapelloille, joilla ne eivät tuota kiusaa alueen asukkaille ja viljelijöille? Paikkoihin, joissa myös suuret matkailijamäärät voisivat tulla niitä ihailemaan? Suomen syksyisistä hanhikerääntymistä voisi tulla kotiplaneettamme suurin ornitologinen spektaakkeli.
Mutta miksi tundran ja taigan – molemmat ovat muuten alun perin suomalais-ugrilaisia sanoja – hanhet ovat alkaneet syksyisin parkkeerata Suomen pelloille ja järville? Miksi niiden syksyiset levähdys- ja ruokailupaikat ovat siirtyneet rajan tälle puolelle?
Kyse on tavallaan Venäjän virallisesta hiilinielupolitiikasta. Tarkemmin sanottuna siitä, että kukaan Venäjällä ei kiinnitä siihen mitään huomiota.
Euroopan unioni on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään hiilinielujaan. Se on kannustanut jäsenmaitaan lisäämään metsiensä pinta-alaa ja kullekin hehtaarille sitoutuneen hiilen määrää. EU:n metsäpinta-ala onkin kasvanut peräti 43 prosentilla. Metsät poistavat ilmakehästä noin 10 prosenttia kaikista EU-maiden hiilipäästöistä. EU haluaisi kasvattaa metsiensä hiilinielun vielä kaksi kertaa nykyistä suuremmaksi seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana.
Nämä ovat erittäin hyviä ja kunnioitettavia tavoitteita, mutta niihin ei ole mahdollista päästä, jollei EU ala ottaa huomioon tiettyjä luonnontieteellisiä faktoja.
Samalla, kun EU-maiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala on kasvanut, lehtimetsien määrä on vähentynyt. EU-maiden alueella on tällä hetkellä 44 miljoonaa hehtaaria vähemmän lehtimetsiä ja 63 miljoonaa hehtaaria enemmän havumetsiä kuin vuonna 1750.
Tämä on erittäin paha virhe. Lämpötilojen noustessa havupuiden pahimpien tuholaisten eli kaarnakuoriaisten aiheuttamat tuhot kasvavat eksponentiaalisesti. Silloin, kun kaarnakuoriaiset ehtivät lisääntyä kolme kertaa saman kesän aikana, ne tappavat kaikki havupuut, eikä tätä voi estää millään tunnetulla keinolla.
Kaarnakuoriaisten takia eräiden Keski-Euroopan maiden metsät ovat jo muuttuneet hiilinieluista suurien hiilidioksidipäästöjen lähteiksi.
Sama kohtalo odottaa näillä näkymin suurta osaa kaikista Kanadan, Yhdysvaltojen ja Euroopan havumetsistä. Jopa Suomen leveysasteilla kannattaisi alkaa pikkuhiljaa lisätä lehtipuiden osuutta.
Venäjä, toisin kuin EU, ei voisi tällä hetkellä vähempää välittää ilmastonmuutoksen torjunnasta ja metsien hiilinielujen kasvattamisesta. Peltojen metsittäminen ilman valtion lupaa on Venäjällä itse asiassa jopa kiellettyä, eikä lupaa ole helppo saada.
Silti metsien pinta-ala on viime vuosikymmeninä kasvanut Venäjällä enemmän kuin missään muussa maassa. Kun ihmiset ovat pakkautuneet kaupunkeihin, kukaan ei enää ole viljellyt peltoja ja metsät ovat vallanneet valtavia alueita.
Yli sata miljoonaa hehtaaria venäläisiä peltoja on muuttunut metsiksi – ja lehtipuut ovat totta kai yleensä ehtineet paikalle ensimmäisinä. Tämä on ollut Venäjällä lainvastaista, mutta kukaan ei ole pystynyt valvomaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä.
Siksi Venäjän metsittyvät pellot tulevat varmaan jatkossakin poistamaan ilmasta paljon hiiltä. Samasta syystä tundran ja taigan hanhien syksyiset pysähdyspaikat ovat alkaneet siirtyä Suomeen. Pohjois-Venäjällä kun ei enää ole tarpeeksi paljon laajoja, yhtenäisiä peltoaukeita.
Asetelma on surkuhupaisa ja lannistava, enkä tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
