Metsäkeskustelu kaipaa kokonaisvaltaista näkemystä ja faktoja asenteiden sijaan

EU-komissio julkaisi hiljan esityksensä asetukseksi luonnon ennallistamisesta. Selvää siinä on toistaiseksi vain epäselvyys; Suomen näkökulmasta esitys kaipaa vielä kehittämistä muun muassa vaikutusten arvioinnin ja kustannusten jakautumisen osalta.

Metsäsektorin aktiivista ja rakentavaa vaikuttamista kaivataan nyt siinä, että erilaiset tavoitteet saadaan sovitettua yhteen mahdollisimman suotuisalla tavalla.

Esitys on nostanut kuohuavan keskustelun erityisesti metsien ennallistamisesta. Ilmeisesti talousetujen suojelu sekä lähestyvät vaalit ovat saaneet aikaan sen, että keskustelu perustuu tällä hetkellä enemmän tunteisiin ja jopa tarkoitushakuiseen vääristelyyn kuin tietoon, ymmärrykseen ja analyyttisuuteen. Ennallistamista vastustetaan esimerkiksi kyhäämällä kömpelöitä biologian viitekehykseen näennäisesti runnottuja perusteluita – tästä esimerkkinä muun muassa Seppo Vuokon äskettäin julkaistu kolumni (MT 24.10.).

Uhanalaisuusselvityksiä ei voi tyrmätä kepein sanankääntein vain siksi, että niiden sisältö ei satu miellyttämään. Tieteellisillä foorumeilla olisi lupa tutkimukseen pohjaten perustella, ettei Suomessa ole merkittävää luonto- eikä lajikatoa ja että Suomen metsien tila on metsälajiston kannalta parempi kuin kertaakaan sataan vuoteen – tällaisia tuloksia ei kuitenkaan ole kuulunut. Suomen metsissä riittää parannettavaa metsälajiston elinympäristönä.

Asetusesityksestä hämmentyneen kannattaa huoliuutisoinnin selaamisen sijaan perehtyä aiheesta tehtyihin selvityksiin. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen aiheesta antamat asiantuntijalausunnot tarjoavat hyvän infopaketin aiheesta, mukaan lukien asetusesityksen ilmeiset puutteet.

Talouskäyttö yleensä enemmän tai vähemmän heikentää metsäekosysteemin luontaista toimintaa ja tilaa. Eritoten tämä koskee näihin päiviin asti vallinnutta verraten yksipuolista tapaa harjoittaa metsätaloutta.

Metsien kohdalla ennallistaminen tarkoittaa sen mahdollistamista, että metsä voi kehittyä omien lakiensa mukaisesti. Ennallistamisessa pyritään palauttamaan luontaista toiminnallisuutta, kehityskulkuja ja mikrohabitaatteja.

Metsälajiston suojelussa enimmät panostukset kannattaa ohjata parantamaan resursseja ja rakennepiirteitä, joista metsälajisto kokee eniten niukkuutta. Niukkuudesta selvin esimerkki on lahopuujatkumon eli määrältään ja laadultaan otollisen lahopuun puuttuminen talousmetsistä.

Kohdentamisessa ei ole kyse siitä, että jotkin lajit olisivat toisia arvokkaampia, vaan siitä, että jotkin lajit ovat eniten auttavan käden tarpeessa.

Olemattoman vähän on saanut huomiota se, että esitys annetussa muodossaan jakaa ennallistamistoimet kahteen linjaan.

Perinteinen ennallistaminen koskee vain EU:n luontodirektiivin mukaisia alueita. Suomen metsissä näitä ovat muun muassa lehdot, eräät harjumetsät, luonnonmetsät sekä monenlaiset suot. Näillä alueilla ennallistaminen tarkoittaisi aktiivisia toimia, kuten lehtojen kuusettumisen estämistä tai soiden vettämistä.

Sen sijaan lopulla alalla, siis ehdottomalla valtaosalla metsistä, edellytettäisiin melko vähäisiä muutoksia nykykäytäntöihin. Varsinaisen perinteisen ennallistamisen sijaan tarkoitus olisi seurata metsiä kuudella indikaattorilla, joita ovat muun muassa lahopuun määrä, metsien kytkeytyneisyys sekä eri-ikäisrakenteisten metsien osuus.

Seuranta ei tarkoita metsien talouskäytön loppumista, vaan sen sijaan kyseessä on jo nyt käytössä olevien luonnonhoitotoimien terävöittäminen.

Kestävyyshaasteiden vuoksi suuntaus on muutenkin kohti kunnianhimoisempaa luonnonhoitoa – siis jätetään muun muassa aiempaa enemmän ja monipuolisemmin säästöpuita sekä huolehditaan riittävästä maisematason peitteisyydestä.

Ehdotus ei ota kantaa suojeltujen alueiden määriin.

Oletettavaa on, että aktiivisimmin ennallistettuja alueita ei jatkossa käytettäisi puuntuotannossa lainkaan tai ainakin niihin kohdistuisi aiempaa voimakkaampia käytön rajoituksia. Tämä olisi metsälajiston suojelun kannalta tarkoituksenmukaista, sillä Suomessa ei ole vielä saavutettu edes ikivanhaa 17 prosentin suojelutavoitetta.

Lopulla ennallistamisalalla taloudellinen toiminta pannaan raameihin, joissa luonnonvaraa käytetään kokonaiskestävästi – siis muun muassa siten, että metsälajiston tila ei heikkene vaan se saa mahdollisuuden parantua.

Lisäksi ennallistaminen on usein aktiivista toimintaa, joten siihen käytettävä rahoitus tarjoaa työmahdollisuuksia ympäri Suomea. Nyt voisi olla aika perustaa yritys, jolla on osaaminen ja kalusto suunnitella ja toteuttaa kaikkien luontotyyppien ennallistamista!

Juho Aalto

yliopistotutkija, MMT, metsänhoitaja

Pauliina Schiestl-Aalto

yliopistotutkija, MMT, metsänhoitaja

Helsingin yliopisto, Hyytiälän metsäasema