Yliö: Ruotsin malli osoittaa, että metsäomaisuus pitäisi vapauttaa perintöverosta

Pinta-alaverotuksen vuosina maan itsenäistymisen jälkeen periaatteessa kaikki metsän kasvu verotettiin. Nykyisin korjaamatta jäävät puut jäävät verottamatta. Kuva: Viestimedian arkisto

Mistä saada uutta kipinää ja sykettä kansantalouteemme? Yksi näkyvimmistä talousvaikuttajista on Ruotsiin siirtynyt Björn Wahlroos. Hän ei oikein luota vihreään siirtymään ja siihen, että kilpailukyky verrokkimaihin saadaan takaisin. Lähin kilpakumppani on Ruotsi, jonka talouden hän tuntee ehkäpä paremmin kuin omamme.

Poliitikoilla on mahdollisuus vaikuttaa elpymiseen tuskin muuten kuin verotuksella. Markkinakoron lasku on keinona vain keskuspankkiireilla.

Ruotsi uudisti verotuksensa poistamalla varallisuus-, perintö- ja lahjaveron demarien ollessa hallituksessa. Metsä arvioitiin tuottoarvomenetelmää käyttäen.

Olin itse mukana Metsäntutkimuslaitoksen tutkijana, kun meillä pyrittiin kehittämään metsäomaisuuden arviointia. Tutkimuksia tehtiin hyvässä yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa sen kauppahintatietojen perusteella.

Osallistuin 1990-luvulla myös Ruotsin maanmittauslaitoksen eli Lantmäteriverketin kokouksiin. Ruotsalaisviranomaisten arviointimenetelmänä oli tuottoarvon sovellus (beståndsmetod), joka lähtökohdiltaan muistuttaa meillä sovellettavaa summa-arvometelmää.

Keskustelin naapurimaan maanmittarien kanssa taloudesta ja kilpailusta. Heidän mukaansa Ruotsi oli 1990-luvun lopussa lamassa ja ”Pohjoismaiden köyhin maa”. Lipposen demarihallitus oli nostanut maamme Ruotsin ohi.

Nyt osat ovat vaihtuneet. Maamme talouden näivettyminen jatkuu.

Tuskin verotuksen muutos vaikutti Ruotsin talouteen, mutta oli ehkä yhtenä mukana. Wahlroos pitää nyt perintöveron poistoa kansallisesti merkittävänä varsinkin, kun sen uskalsi toteuttaa naapurimaan demarihallitus.

Vuonna 2020 edesmennyt Raimo Sailas oli johtavana virkamiehenä ja demarina myös huolissaan metsätalouden näivettymisestä.

Metsä on monta kertaa pelastanut Suomen talouden. Puuvaranto on metsätaseessa ylijäämäinen ja metsä luontaisesti uudistuva luonnonvara.

Suuruusluokkana markkinatalouden arvostaman biomassan kasvu on runsaat 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Metsätaseen mukaan kasvusta käytetään nykyisin kaksi kolmannesta. Vain 1960-luvulla puun käyttö oli maassamme likimain kasvun suuruinen, mutta jo silloin arvioitu hakkuusuunnite oli metsäohjelmien mukaan lisääntyvä.

Metsävientimme on nykyisin haasteissa, sillä sen reaalinen arvo putosi viime vuonna lähes 15 prosenttia.

Ympäristöjärjestöt ovat kyseenalaistaneet metsien käytön ja haastavat metsätaloutta mielikuvien perusteella. Niiden sijaan pitäisi nostaa tutkimustietoon perustuvat mallit.

Käytön rajoituksia on etsitty sen mukaan, miten ne tehokkaimmin rajoittaisivat puun tuloa markkinoille. Avohakkuukielto on tässä tärkein samoin kuin metsät talouskäytön ulkopuolelle jättävä suojelu.

Metsien monimuotoisuus on turvassa, koska havumetsä jo sellaisenaan on resilientti ekosysteemi. Pohjoisen havumetsän taloudellinen käyttö sietää häiriöt kuloista lähtien ja on palautuva. Näkemykset trooppisten metsien häviämisestä, sukupuutoista ja kadosta eivät kohdistu kotimaisiin talousmetsiimme.

Parasta varautumista myös hiiliongelmaan on se, että metsä uudistetaan ja taimikko hoidetaan ajallaan.

Itiökasvien ja sienten leviäminen turvaa lajiston, tapahtuipa metsälle mitä tahansa. Hyönteiset leviävät feromonien houkuttelemina ja pölyttävät kukkakasvit ja marjalajit. Niille tärkeintä on hakkuiden säätely ja elinympäristön valon saannin turvaaminen. Maaperässä uinuvat siemenpankit ovat arvaamaton ja lajistoa täydentävä lisä.

Jatkuva muutos on havumetsän kehityksen pysyvä ominaisuus, museointi ei.

Nyt lisääntyvä ja uusi tutkimustieto metsäekosysteemeistä on tarpeen, kun EU edellyttää metsiemme ennallistamiseen uusia näkemyksiä.

Metsänomistajien ikämediaani on yli 60 vuotta ja tilan keskipinta-ala noin 30 hehtaaria. Omistajia on yhteensä 600 000, näistä kuolinpesiä yli 10 prosenttia.

Verotuksen helpottaminen tulisi koskemaan monia ja sukupolvenvaihdosten byrokratia helpottuisi.

Metsiä on verotettu vuodesta 2006 lähtien yksinomaan puunmyyntituloina.

Pinta-alaverotuksen vuosina maan itsenäistymisen jälkeen periaatteessa kaikki metsän kasvu verotettiin. Nykyisin korjaamatta jäävät puut jäävät verottamatta. Näitä ovat lahopuut, maisemapuut, metsälakien avainbiotoopit ja kaavojen rajoitukset.

On vaikea ennakoida, paljonko puuta vaaditaan varattavaksi EU:ssa kehitettävään ennallistamiseen.

Perintöveron poisto olisi edullinen metsänomistajille. Se kannustaisi suvun pitkäjänteistä metsätaloutta. Toisaalta laaja metsien monimuotoisuuden velvoite pienentää metsätalouden kannattavuutta. Ehkäpä nämä erät talouden vertailussa kompensoivat toisensa.

Mitä hyötyä olisi siitä, että metsiä ei enää verotettaisi perintöinä?

Veron poisto edistäisi ja vapauttaisi ainespuun kauppaa ja saatavuutta yksityismetsistä.

Nyt Venäjän puun tuonnin estyessä sillä olisi merkitystä. Metsään kohdistuisi joka tapauksessa puun myyntitulon verotus. Metsä on iät ajat ollut perinteistä ja hyvää sukuomaisuutta. Muutosta puoltavat naapurimaastamme saadut kokemukset.

Simo Hannelius

metsänhoitaja

Kauniainen