Kestävä ruuantuotanto ei aiheuta metsäkatoa

Maailman väkiluvun kasvaessa ihmiskunnan ennustetaan tarvitsevan jopa 50 prosenttia enemmän ruokaa vuoteen 2050 mennessä kuin tarvitsimme vuonna 2012. Maailman ruokkiminen niin, että samalla suojella metsiämme maatalouden laajentumiselta, on valtava haaste. Maatalouden laajeneminen aiheuttaa maailmanlaajuisesti lähes 90 prosenttia metsäkadosta.

Käsillä on kuitenkin myös valtava mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa hukata. Globaali elintarvikejärjestelmä on mahdollista muuttaa siten, että sekä maatalous että metsät kasvavat. On mahdollista, itse asiassa olennaista, että maatalous ja metsät hyödyttävät toisiaan eivätkä sulje toisiaan pois. Tällöin tuloksena on kestävä elintarvikejärjestelmä, joka edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjuntaa, biologisen monimuotoisuuden ylläpitämistä ja maailmantalouden vauhdittamista.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) uudessa raportissa hahmotellaan sitä, mitä tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä.

Hallituksilla on ratkaiseva rooli. Niiden on muun muassa luotava riittävät edellytykset tarvittaville muutoksille.

Kuluttajamaat ovat jo ryhtyneet toimiin, kuten asettaneet maataloustuotteille tuontistandardeja, osoittaneet rahoitusta tuottajamaiden pienviljelijöiden tukemiseen ja sitoneet rahoituksen kestävämpiin maatalouden toimitusketjuihin.

Tuottajamaat ottavat käyttöön erilaisia strategioita maankäytön suunnittelusta metsäystävällisempiin maatalouskäytäntöihin ja ekosysteemipalveluiden maksamiseen. Maailmanlaajuiset aloitteet, esimerkiksi REDD+, tukevat monia tuottajamaita saavuttamaan merkittäviä tuloksia metsien häviämisen pysäyttämisessä, edistämään muutosta ja vapauttamaan ilmastorahoitusta tulevia uudelleeninvestointeja varten. FAO tukee kehitysmaita niiden REDD+-prosessissa ja niiden sitoumusten muuttamisessa käytännön toimiksi.

Koordinaatiota kuluttaja- ja tuottajamaiden välillä täytyy kasvattaa, jotta enemmän ruokaa kasvavan väestön tarpeisiin tuottavia maatalouselintarvikejärjestelmiä voidaan luoda muuttamatta metsiä pelloiksi.

Hallitusten on maailmanlaajuisesti huolehdittava tästä koordinaatiosta, jotta eri sektorit ja sidosryhmät kaikilla tasoilla – kansainvälisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti – työskentelevät yhteisten tavoitteiden eteen. Hallitusten tulisi luoda lainsäädäntöpuitteet ja tarjota rahoitusta ja sellaisia markkinaehtoja, jotka suosivat metsätalouden ja maatalouden synergiaan perustuvia menetelmiä.

Yksityinen sektori on sitoutunut poistamaan metsien hävittämisen toimitusketjuistaan muun muassa vuonna 2014 annetulla New Yorkin metsäjulistuksella. Sen jälkeen on otettu käyttöön toimialastandardeja ja sertifiointijärjestelmiä, joiden tavoitteena on pudottaa esimerkiksi naudanlihan, palmuöljyn, soijan, kaakaon, kahvin ja kumin kaltaisten hyödykkeiden "metsäkatojalanjälki" nollaan.

Samaan aikaan tuottajat – joista suurin osa on trooppisissa ja subtrooppisissa maissa – kamppailevat täyttääkseen nämä valtavia muutoksia edellyttävät standardit.

Siirtyminen kestävämpiin viljelymenetelmiin edellyttää usein ennakkoinvestointeja uusiin laitteisiin, koulutusta sekä viljelykasvien ja maankäytön muutoksia. Näiden aikana sato jää korjaamatta, mikä vie viljelijöiden toimeentulon.

Itse sertifiointiprosessi voi myös viedä kohtuuttomasti aikaa ja olla kallis uusien menetelmien käyttöön oton jälkeen. Pienviljelijät tuottavat 35 prosenttia maailman ruoasta mutta elävät usein köyhyydessä. He tarvitsevat paljon tukea näiden esteiden voittamiseksi.

Tuottajamailla – joissa suurin osa metsien hävittämisestä tapahtuu – on suurimmat haasteet toteuttaa tarvittavat muutokset. Ne joutuvat päivittäin tasapainottelemaan kansainvälisten metsäkadon ja ilmastonmuutostavoitteiden sitoumuksien ja oman väestönsä elintarviketurvan ja toimeentulon varmistamisen välillä.

Maiden on kuitenkin kehitettävä politiikkaa, jolla puututaan kestämättömien maatalouskäytäntöjen taustalla oleviin syihin, vahvistetaan hallintoa ja parannetaan lainvalvontaa. Niiden on myös varmistettava, että maatalous- ja metsätiedot ovat ajan tasalla, avoimia, läpinäkyviä ja saatavilla.

Kuluttajamaiden ja yksityisen sektorin on tehostettava toimiaan tukeakseen elintarvikkeitamme tuottavia maita, koska ne tarvitsevat paljon enemmän taloudellista ja teknistä tukea tehdäkseen sen planeettamme pelastavilla tavoilla.

Tiina Vähänen

metsäosaston apulaisjohtaja

Serena Fortuna

metsätalouspäällikkö

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO