Suurmetsänomistaja tahkoo tiliä jatkuvalla kasvatuksella – "Jos tasaikäismetsätalous on niin kannattavaa, miksi sitä tuetaan verovaroin 60 miljoonalla eurolla vuodessa?"

Timo Kujala suosii metsissään yläharvennusta, jossa keskenkasvuiset, hyvälaatuiset puut jätetään lihomaan tukiksi ja poistetaan isoimpia puita. Hän ei ymmärrä, miksi metsänomistajat suostuvat myymään niin paljon ja niin halvalla kuitupuuta teollisuudelle. Kuva: Tero Pajukallio

Jatkuvaan kasvatukseen kuuluvissa yläharvennuksissa säästetään hyväkuntoinen alikasvos ja hakataan enimmäkseen tukkipuuta. Tuloksena on yleensä eri-ikäisrakenteinen sekametsä. Kuva: Tero Pajukallio

"Siinä on euron puu", tokaisee suurmetsänomistaja, liikemies Timo Kujala mitatessaan vaaksaa kapeamman männyn rinnankorkeutta metsikössään Kärsämäellä.

Perinteisessä alaharvennuksessa puu poistettaisiin ja myytäisiin teollisuudelle "pilkkahinnalla". Yläharvennuksessa mänty jätetään lihomaan ja hakataan vasta, kun siitä saa useamman kymmentä euroa.

Kujala teettää metsissään yläharvennuksia aina kun se on mahdollista. Hän on laskenut saavansa siten paremman tuoton kuin perinteisestä päätehakkuuseen tähtäävästä tasaikäiskasvatuksesta.

Yläharvennuksista puhutaan myös jatkuvana kasvatuksena, mutta Kujalan mielestä se on harhaanjohtava termi.

Joskus kannattavinta on vetää metsikkö sileäksi jo yhden yläharvennuksen jälkeen. Useimmiten yläharvennuksia voi tehdä useita ennen päätehakkuita tai jopa välttyä päätehakkuilta kokonaan. Parempi termi on eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus.

Kujala ei ymmärrä metsäammattilaisten jakautumista leireihin, joissa toiset puolustavat avohakkuita ja toiset ajavat jatkuvaa kasvatusta. Hänen mielestään hakkuutapa pitäisi aina valita metsikön ja kannattavuuden mukaan.

Metsänomistajille tilanne on Kujalan mukaan harmillinen, sillä joka kolkassa Suomea ei ole yläharvennuksia suunnittelevia ja tekeviä tahoja. Hänen mielestään metsänhoitoyhdistyksistä saa melko yksipuolisesti perinteiseen, tasaikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen tähtäävää palvelua.

Kujala jopa arvelee, että taustalla on bisneksen menettämisen pelko. Metsänhoitoyhdistykset tekevät rahaa taimikaupalla, kunnostusojituksilla, ennakkoraivauksilla, taimikonhoidoilla ja muilla hoitotoimenpiteillä, joita jatkuvassa kasvatuksessa tarvitaan oleellisesti vähemmän.

Kujalan mukaan yläharvennuksia suosiva metsänomistaja voi säästää 1 500–3 000 euroa hoitokustannuksissa.

Kujala ei ymmärrä, miten metsänomistajat viitsivät tuottaa kuitupuuta usein tappiolla.

"Tukin hakkuumäärät eivät ole kasvaneet 2000-luvulla. Metsistä hakataan koko ajan enemmän kuitupuuta yhä halvemmalla hinnalla. Tilanne on metsänomistajille taloudellinen katastrofi."

Kujala arvioi, että metsänhoidon tuet ja metsänomistajien investoinnit huomioiden selluteollisuus saa vuosittain jopa 400 miljoonan euron tulonsiirron metsänomistajilta.

Alaharvennuksissa ongelma on, että metsästä poistetaan pientä puustoa, joka kasvaisi vielä paljon arvoa. Kasvamaan jätetään järeämpää puustoa, jonka arvokasvu on jo alkanut hiipua.

Yläharvennuksessa toimitaan päinvastoin. Poistamalla järeintä puustoa metsänomistaja maksimoi arvokkaan tukkipuun saannon jokaisessa hakkuussa. Kujalan mukaan yläharvennuksissa tukkipuuta voi olla ensimmäisellä kerralla esimerkiksi 60 prosenttia ja seuraavilla jopa 90 prosenttia, koska parhaat yksilöt on jätetty kasvamaan.

Yläharvennuksessa poistetaan aina myös vioittuneet ja heikkolaatuiset puut, jotta puuaineksen laatu ei heikkene.

Tuloksena on usein sekametsä, joka Kujalan silmään näyttää terveeltä ja luonnonmukaiselta. Hän uskoo, että sekametsät ovat kestävämpiä myös tuholaisia vastaan, koska lajikirjo on niissä suurempi.

Kujala ei ole havainnut metsissään sen kummempia tuhoja. Juurikääpä vaivaa paikoin niin tasa- kuin eri-ikäisiäkin metsiä.

Kujala esittelee Luonnonvarakeskuksen (Luke) Motti-simulointiohjelmalla tehtyjä laskelmia. Esimerkkitapauksissa metsänkierrosta saa paremmat tulot yläharvennuksilla kuin alaharvennuksilla ja päätehakkuulla.

"Herää kysymys, miksi suositellaan alaharvennusmallia, vaikka se antaa huonomman taloudellisen lopputuloksen metsänomistajalle? Suositukset taitavat muuttua teollisuuden raaka-ainetarpeen mukaan", Kujala napauttaa kohdistaen viestinsä Lukelle ja metsäkeskukselle.

"Jos tasaikäismetsätalous on niin kannattavaa, miksi sitä tuetaan verovaroin 60 miljoonalla eurolla vuodessa?" hän hämmästelee.

Metsätilan koko ei Kujalan mielestä vaikuta siihen, millaista metsänkasvatusta siellä voi harjoittaa. Hänellä on ollut hyvinkin pieniä kuvioita, jotka ovat ajan mittaan levinneet yhtenäisemmiksi jatkuvalla kasvatuksella.

Lue lisää: Metsänhoitoyhdistykset eivät ole bisnestaloja, MTK vastaa kritiikkiin – "Painopiste on jäsenen pärjäämisessä"

• Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen palveluita myyvän Metsäpalvelu Arvometsä Oy:n hallituksen puheenjohtaja.
• Omistaa noin 5 000 hehtaaria metsää.
• 2 000 hehtaarin Yhteismetsä Hiilennielun toimitsija.
• Pisti alulle EU-kanteen, joka johti metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyydestä luopumiseen. Vuonna 2014 pakollinen metsänhoitomaksu muuttui vapaaehtoiseksi.