Luken hakkuumahdollisuuslaskelmien perusteita ei ole syytä muuttaa – metsien kasvussa tapahtunut muutos ei ole ainakaan vielä niin merkittävä

Luonnonvarakeskus raportoi syksyllä 2021 puuston vuotuisen kasvun arvion pienentyneen aiemmasta 107,8 miljoonasta kuutiometristä 103,4 miljoonaan kuutiometriin ja tänä keväänä edelleen 103,2 miljoonaan kuutiometriin.

Kasvun hiipuminen on männyn ja lehtipuun kasvun alentumista, kuusen kasvu sen sijaan on lisääntynyt. Koska Suomen puustosta lähes puolet on mäntyä, männyn kasvun muutokset vaikuttavat voimakkaasti puuston kokonaiskasvuun.

Männyn kasvun notkahdukseen liittyy kaksi tekijää: mäntymetsien ikärakenteen muutos ja männyn vuotuisen kasvun notkahdus. Myös hakkuutapojen muutoksella on voinut olla vaikutusta puuston kasvuun.

Pohjois-Suomen mäntymetsissä 61–80-vuotiaat metsät ovat tällä hetkellä yleisin ikäluokka. Mäntyvaltaisissa metsissä puuston kasvu on nopeinta ikäluokassa 21–40 vuotta. Ikäluokassa 41–60 vuotta kasvu hieman alenee, ja sitä varttuneemmissa ikäluokissa jo selvemmin.

Männyn kasvua on siis alentanut se, että aiempaa suurempi osa mäntymetsistä on siirtynyt nopeimman kasvun vaiheesta hieman hitaamman kasvun vaiheeseen. Ikärakenteen muutos ei ole tapahtunut hetkessä vaan hiljalleen vuosi vuodelta.

Etelä-Suomessa mäntyvaltaisten metsien tyypillisin ikäluokka on 41–60-vuotiaat metsät. Tätä nuoremmissa ikäluokissa mäntymetsiä on selvästi vähemmän. Näin myöskään Etelä-Suomessa mäntymetsien ikärakenne ei ole kasvun kannalta optimaalinen.

Kuusivaltaisissa metsissä kasvu on nopeimmillaan 41–60-vuotiaissa metsissä, joita Etelä-Suomessa on runsaasti. Kuusivaltaisten metsien yleisin ikäluokka on 1–20-vuotiaat metsät, joten kuusen kasvun voi ennakoida jatkuvan hyvänä myös tulevaisuudessa.

Jo VMI12:n (valtakunnan metsien 12. inventointi) tuloksissa oli havaittavissa, että kasvun lisäys hidastuu. Ikärakenteen muutoksesta johtuvaa vaikutusta peitti alleen kuitenkin korkea kasvuntaso. Tätä kuvataan lustonleveysindeksillä.

Etelä-Suomessa lustonleveysindeksi oli VMI12:n kasvunmittausjaksolla (vuodet 2009–2018) kuusella peräti 15 prosenttia korkeammalla kuin 30 vuoden keskimääräinen taso ja männylläkin kolme prosenttia keskitasoa korkeammalla.

Viimeksi raportoidulla VMI13:n kasvunmittausjaksolla (2014–2021) männyn lustonleveysindeksi on laskenut Etelä-Suomessa viisi prosenttia ja Pohjois-Suomessa yhdeksän prosenttia alle pitkän ajan keskiarvon.

Epäselvää on, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet männyn kasvuntason, lustonleveysindeksin, alenemisen. Kyse voi olla säätekijöiden aiheuttamasta tavanomaisesta vuosittaisesta vaihtelusta, mutta vielä ei ole pystytty tunnistamaan muutoksen aiheuttanutta säätekijää. Myös Ruotsissa ja Norjassa on havaittu puuston kasvun alentuneen viime vuosina.

Hakkuutavoissa tapahtuneet muutokset ovat voineet vaikuttaa kasvuntasoon, vaikka lustonleveysindeksien laadinnassa tämä vaikutus pyritään poistamaan hylkäämällä koealat, joilla on tehty hakkuu edeltävän viiden vuoden aikana.

VMI:n pysyviltä koealoilta on analysoitu, että harvennushakkuut ovat voimistuneet koko 2000-luvun ajan. Harvennushakkuu aiheuttaa puuston hetkellisen kasvun aleneman, mutta kasvu elpyy muutamassa vuodessa latvusten kehittyessä.

Voimakkaan harvennuksen jälkeen erityisesti männyllä kasvun elpyminen on hitaampaa kuin lievän harvennuksen jälkeen. Siksi yli viisi vuotta vanhat voimakkaat tai yläharvennuksen luonteisesti tehdyt harvennukset voivat näkyä lustonleveysindeksin alenemana.

Myös uudistushakkuissa on 2000-luvulla havaittu muutosta siinä, että puuston keskiläpimitta uudistamishetkellä on hieman laskenut.

Hakkuutapojen muutos puolestaan voi olla osittain tuhoista johtuvaa: erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on ollut runsaasti lumituhoja, joiden jälkiä on korjattu sekä poistamalla yksittäisiä tuhopuita että uudistamalla koko metsikkö.

Metsien kasvussa tapahtunut muutos ei ole ainakaan vielä niin merkittävä, että olisi syytä muuttaa Luken tekemien hakkuumahdollisuuslaskelmien perusteita.

On kuitenkin huomattava, että jos hakkuutavat muuttuvat niin, että metsiä uudistetaan oletettua nuorempina tai kasvatushakkuissa kasvamaan jätetyn puuston elpymiskyky on heikko, niin laskelmien lähtöoletukset eivät enää ole voimassa.

Metsien ja metsien käytön seurantaa jatkamalla tällaiset muutokset havaitaan.

Kari T. Korhonen

johtava tutkija

Helena Henttonen

erikoistutkija

Harri Mäkinen

johtava tutkija

Pekka Nöjd

erikoistutkija

Luonnonvarakeskus (Luke)