Susi pyörii lieksalaisten riesana pihoilla – nykyistä suurriistavirka-apua ja viranomaisia kohtaan tunnetaan epäluottamusta

Jouko Vallius suhtautuu kiihkottomasti suteen. Mutta kun suden jäljet ilmestyvät omaan pihapiiriin, jäljet ovat väärässä paikassa. Kuva: Lari Lievonen

Niina Kiiskinen kertoo, että riistakamerat asetettiin pihapiiriin, jotta saatiin selville suden vuorokausirytmi. Se liikkui niin valoisaan kuin pimeään aikaan. 

Maaseudulla asuvien ihmisten suhtautuminen susiin on neutraali ja niiden olemassaolo hyväksytään, niin kauan kun suurpeto pysyy pihapiiristä pois.

Näin olisi voinut kuvailla lieksalaisen Niina Kiiskisen ajatuksia susia kohtaan vielä edellisviikolla. Mutta sitten yksinään liikkuvaksi ja isokokoiseksi kuvailtu susi alkoi liikkua Kiiskisen perheen pihalla, jopa keskellä päivää.

"Kyllä se käy tunteisiin, ei suden kuulu tulla pihaan. Meillä on kolme pientä lasta sekä harraste-, lemmikki- ja tuotantoeläimiä."

Kun susi teki ensimmäisen pihavierailun, ei ollut ollenkaan selvää, miten asian kanssa pitäisi toimia. Pitääkö tästä ilmoittaa jollekin ja jos pitää, niin kenelle?

Kiiskinen kuvailee asian hoitamista melko byrokraattiseksi tehtäväksi. Ilman neuvojia asian hoitaminen ei olisi edennyt.

Poliisi ei saa Kiiskiseltä pelkästään kiitosta siitä, miten häneen ja ilmoituksiin suden pihavierailuista suhtauduttiin. Ensimmäinen kontakti joensuulaiseen eräyhdyshenkilöksi nimettyyn poliisiin tuotti tulokseksi neuvoja, joiden mukaan talipallot pitää siirtää pihasta pois ja laittaa eläimet sisälle.

Lopulta tilanne alkoi edetä ja poliisi antoi sudelle karkotusmääräyksen. Pahimmillaan susi uskaltautui muutaman metrin päähän talon portaista.

Lieksassa poliisi on tehnyt suurriistavirka-aputehtävien hoitamisesta sopimuksen Virva ry:n kanssa. Virva ry:ltä Kiiskisen luona on käynyt yhteensä kolme miestä. He ovat muun muassa istuneet passissa pihapiirissä sijaitsevassa vajassa.

”Virva ry:n porukka on tehnyt parhaansa sillä porukalla, mitä heillä on, istuneet muun muassa tunti tolkulla pihalla vahdissa. Siitä avusta olen kiitollinen”, pohtii Kiiskinen tilannetta. Mutta toivoo samalla, että Virva saisi lisää väkeä toimintaan.

Yksi kyttäysyö päättyi siihen, että Virva ry:n toimijat lähtivät aamulla kotiin ja susi hiippaili pihalle noin tunti sen jälkeen. Siinä tilanteessa karkottamisen hoiti Kiiskisen mies ampumalla haulikolla ilmaan.

Tämän kohtaamisen jälkeen edellisviikon sunnuntaina poliisi antoi suden lopettamismääräyksen.

Susi on vielä ampumatta ja se on siirtynyt Siikasuolta Vuonislahden kylälle. Vuonislahdella asuvan petoyhdyshenkilön Jouko Valliuksen pihalla susi on käynyt viime viikolla kahdesti.

Vaikka Vallius on petoyhdyshenkilö, hän ei ole viime aikoina kirjannut suurpetohavaintoja Tassu-järjestelmään. Tympääntyminen järjestelmää kohtaan juontaa juurensa muutaman vuoden taakse, kun Luonnonvarakeskus (Luke) jätti runsaat karhupentuehavainnot huomioimatta.

Nyt Vallius on päättänyt ryhtyä taas kirjaamaan Tassuun kylällä tehdyt susihavainnot. Susien paikka ei ole pihapiireissä.

Hänen mukaan kyläläisten kynnys ilmoittaa viranomaisille susien vierailuista on noussut korkeaksi. Viranomaisia kohtaan ei ole luottamusta.

Virva ry:n Risto Kiiskinen on pyytänyt myös Valliusta apuun, jotta poliisin antama suden lopetusmääräystehtävä saataisiin hoidettua.

"Vielä en ole lupautunut lähtemään. Oma mielipiteeni on, että riistanhoitoyhdistys olisi paras taho hoitamaan suurriistavirka-apua, se saisi kaikkien metsästäjien tuen. Vaikka toisaalta ajattelen myös, että tilanne on Lieksassa siinä pisteessä, että kaikkien toimijoiden pitäisi varmasti antaa periksi ja yrittää yhteistyötä."

Eniten Valliusta mietityttää pihakäyntejä tekevissä susissa niiden lajipuhtaus. Ovatko ne tosiaan susia vai jotain muuta?

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä susi tai sudet tappoivat ja söivät Lamminkylässä asuvan Veikko Hakkaraisen 7-vuotiaan suomenpystykorvanartun, asiasta uutisoi ensimmäisenä Lieksan Lehti. Lamminkylästä on matkaa Vuonislahteen noin 30 kilometriä.

Susi oli kiertänyt Hakkaraisten pihapiirissä olevaa useamman koiran tarhaa jäljistä päätellen monta kertaa ja välillä yrittänyt kaivamallakin päästä tarhaan sisälle.

Tarhan aita on ehjä, joten suden on pitänyt hypätä kaksimetrisen aidan yli, kertoo Hakkarainen.

Susi oli raahannut koiran tarhan ulkopuolelle hankeen ja lähtenyt vetämään sitä perässään pitkin taloon johtava tietä. Raahaamisjälkien päästä löytyi vain panta.

Lieksan Lehden uutinen