Isomäki: Mistä hyönteiskato johtuu? ‒ ”Kyse ei ole ensisijaisesti lahopuun määrän vähenemisestä”
”Suomessa hyönteiskadosta on puhuttu kovin vähän, ja tähänastinen huomio on keskittynyt kahteen asiaan: lahopuun määrän vähenemiseen ja vanhojen metsien hakkuisiin. Epäilen vahvasti, että kyse on jostakin muusta”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Risto Isomäki.
Hedelmäpuiden, marjapensaiden ja lukuisien muiden ruokakasvien sadot ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Kuva: Markku VuorikariSaksalaiset hyönteisharrastajat julkaisivat vuonna 2017 tutkimuksen, jonka mukaan hyönteisten määrä saksalaisilla luonnonsuojelualueilla oli vähentynyt 75 prosentilla vuosina 1989–2016.
Krefeld-seuran keräämiin aineistoihin perustuva raportti aiheutti epäuskoa ja ällistystä. Tutkijoiden oli vaikea uskoa, että hyönteisten lukumäärä olisi oikeasti saattanut romahtaa. Eri puolilla maailmaa tehdyt selvitykset kuitenkin vahvistivat havainnon. Hyönteiskannat olivat todella pienentyneet syöksykierteenomaisesti lähes kaikilla seuduilla, joilla asiasta oli kerätty tietoja.
Ymmärsin vasta tänä keväänä, että kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla kerätyt aineistot ovat saattaneet vähätellä romahduksen syvyyttä. Matkustin loppukeväällä maitse Espanjan Malagasta Portugalin Lissaboniin ja näin matkan varrella vajaan viikon aikana yhteensä neljätoista hyönteistä. Neljätoista (14).
Oleskelimme tietysti pääsääntöisesti kaupungeissa sekä puolittain kaupunkimaisissa ympäristöissä, mutta kokemus oli silti tyrmistyttävä. Missään ei ollut yhtään muurahaista. Sevillan katedraalin aukiolla oli yli sata kärryjä vetävää hevosta mutta ei ainoatakaan kärpästä.
Kun palasimme Suomeen, kaikki Malmin-talomme omenapuut olivat poikkeuksellisesti kukassa yhtä aikaa, mutta löysin kymmenestä omenapuusta yhteensä yhden kärpäsen. En nähnyt missään ainoatakaan ampiaista, kimalaista, kukkakärpästä tai perhosta.
Pelkään, että suojelualueiden ulkopuolella hyönteiskantojen romahdus on ollut vielä paljon syvempi kuin Krefeld-seuran raportissa.
Muistan lapsuudestani, miten auton tuulilasia joutui aina välillä pyyhkimään rätillä puhtaaksi kuolleista hyönteisistä, jotta äiti ja isä olisivat nähneet eteensä silloin, kun pissapojasta loppui vesi kesken ajomatkan.
Hedelmäpuiden, marjapensaiden ja lukuisien muiden ruokakasvien sadot ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Ilman kimalaisia ei tule mustikoita eikä muita hyönteispölytteisiä luonnonmarjoja. Hyönteiset muodostavat lukuisien lintulajien, lepakoiden, jyrsijöiden, kalojen, sammakkoeläimien ja pienien matelijoiden ravinnon tärkeimmän osan. Ne puolestaan ovat muun muassa haukkojen, pöllöjen, haikaroiden ja nisäkäspetojen ruokaa.
Mistä romahdus johtuu? Suomessa hyönteiskadosta on puhuttu kovin vähän, ja tähänastinen huomio on keskittynyt kahteen asiaan: lahopuun määrän vähenemiseen ja vanhojen metsien hakkuisiin.
Epäilen vahvasti, että kyse on jostakin muusta. Vanhojen puiden ja lahopuun määrät Etelä-Suomessa ovat todellisuudessa olleet jo pitkään kasvussa. Sitä paitsi Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen pitkään intensiivisessä metsätalouskäytössä olleissa metsissä ei ole ollut havaittavissa varsinaista hyönteiskatoa. Jokainen, joka on käynyt keskikesällä suomalaisessa metsässä, on todennäköisesti pannut asian merkille.
Kyse ei voi olla ainakaan ensisijaisesti lahopuun määrän vähenemisestä. Todennäköisin selitys on uusien, supertehokkaiden hyönteismyrkkyjen sekä ilmaston lämpenemisen yhteisvaikutus.
Viime vuodet rajuine säänvaihteluineen ovat olleet erittäin kovia hyönteisille, linnuille ja monille muille pienille eläimille. Tänäkin vuonna oli ensin monta perättäistä takatalvea ja heti perään pitkä, raju kuiva kausi. Sitä paitsi monilla alueilla Etelä-Suomessa kaikki kukkivat puut olivat kukassa samaan aikaan.
Uudet, noin tuhat kertaa DDT:tä tehokkaammat hyönteismyrkyt saattavat olla hyönteiskadon tärkein yksittäinen syy. Niiden takia monien keski- ja eteläeurooppalaisten jokien vettä voi nykyään käyttää sellaisenaan mietona hyönteismyrkkynä. Tämä on se ongelma, jolle meidän pitää tehdä jotakin, jos haluamme pelastaa pölyttäjät ja muut hyönteiskadon uhkaamat lajit.
Yhdysvaltalainen meribiologi Rachel Carson varoitteli hyönteismyrkkyjen seurauksena syntyvästä ”hiljaisesta keväästä” jo vuonna 1962. Nyt sellainen on ilmeisesti lopulta saapunut suureen osaan maailmaa – ja pienemmässä määrin myös Etelä-Suomeen.
Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
