"Kymmenen vuoden sopimuksen arvo on 2 000 euron molemmin puolin", metsälain kymppipykälän kohteita kannattaa tarjota suojeluun

Tuomas Yli-Kokko on suojellut useita kohteita metsissään. Palstojen myynnistä hän ei ole kiinnostunut. "Tila on ollut suvun omistuksessa 1500-luvulta lähtien. Maat pidetään, siinä ei ole vaihtoehtoja." Vasemmalla Maria Niemelä Lakeuden metsänhoitoyhdistyksestä. 

Sellaisten metsänomistajien, joiden mailla on metsälain kymmenennen pykälän perusteella rauhoitettuja luontokohteita, kannattaa selvittää, olisiko omasta kohteesta mahdollista tehdä määräaikainen ympäristötukisopimus.

Vapaaehtoiseen suojeluun tähtäävän Metso-ohjelman rahoitusta on nimittäin tälle vuodelle vielä runsaasti jäljellä ja hyviä suojelukohteita kaivataan.

Varmimmin suojelukriteerit täyttyvät kymppipykälän kohteilla. Metsänomistajalle suojelupäätöksen tekeminen näistä kohteista on helppoa, sillä ne on joka tapauksessa jätettävä toimenpiteiden ulkopuolelle.

"Monella on vielä sellainen käsitys, että Metso-rahoitusta olisi niukasti, koska sitä leikattiin tämän hallituksen aloittaessa. Määrärahat on kuitenkin palautettu leikkausta edeltäneelle tasolle", muistuttaa elinkeinopäällikkö Yrjö Ylkänen metsäkeskuksesta.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on tänä vuonna käytettävissä yli 200 000 euroa ympäristötukikohteiden rahoittamiseen.

"Meillä noin puolet määrärahoista menee erääntyvien sopimusten uusimisiin, mutta toinen puoli olisi käytettävissä uusiin kohteisiin."

Ympäristötukikohteiden suojeluaika on kymmenen vuotta ja korvaus maksetaan kertakorvauksena sopimuskauden alussa. Korvaus lasketaan tapauskohtaisesti puuston määrän perusteella.

"Keskimääräinen kymmenen vuoden sopimuksen arvo on 2 000 euron molemmin puolin", kertoo asiakasneuvoja Tapio Kurkikangas metsäkeskuksesta.

Kun suojelun määräaika on päättynyt, metsänomistaja voi tarjota kohdetta suojeluun uudestaan. Jos kyseessä ei ole lain perusteella rauhoitettu kohde, puuston voi myös määräajan jälkeen hakata.

Vaihtoehtoisesti kohteita voi tarjota pysyvään suojeluun elykeskukselle.

Metsälain kymppipykälän kohdetta voi ehdottaa myös laajennettavaksi puustoisemmalle alueelle, jolloin suojelukohteesta kertyy parempi korvaus.

Etelä-Pohjanmaalla kymppipykälän ehdot täyttäviä tyypillisiä elinympäristöjä ovat esimerkiksi purojen sekä lähteiden varret sekä kalliot ja kivikot.

Kivikkoinen louhikko päätyi suojeltavaksi myös kauhajokelaisen Tuomas Yli-Kokon metsässä.

"Tämä on kalliomaastoa, joka on täällä meidän preerialla kohtalaisen harvinaista", hän kertoo.

Yli-Kokko päätti jättää kohteen luonnontilaiseksi, kun viereiselle lohkolle suunniteltiin päätehakkuuta puukaupan edellisen hintahuipun aikaan vuonna 2007. Paikkaan liittyy myös tunnesiteitä.

"Tässä vieressä on mennyt ala-asteen hiihtolatu aikanaan, ja tämä kohta oli aina juottopaikkana."

Suojelua on suunniteltu yhdessä Lakeuden metsänhoitoyhdistyksen metsäesimies Maria Niemelän kanssa.

"Jos metsässä on hyvä luontokohde, niin toki suojelun mahdollisuudet pitää maanomistajalle kertoa. Meidän tehtävämme on antaa työkaluja asiakkaille", Niemelä sanoo.

Hän kertoo törmäävänsä työssään viikoittain sellaisiin alueisiin, joissa on runsaasti luontoarvoja.

"Melkein jokaisella metsänomistajalla on joku kohde, johon liittyy jokin muisto tai tunnearvo, jonka vuoksi sitä käsitellään erityisesti tai jätetään kokonaan käsittelemättä."

Yli-Kokon metsässä kalliomaasto jää pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle. Rahoitusta hän ei ole suojeluun hakenut. Tilalla on myös useita muita omatoimisesti ja omalla kustannuksella säästettyjä saarekkeita.

Yksi niistä on komea purojen halkoma rinne. Kyseessä eivät kuitenkaan ole luonnontilaiset purot, vaan ihmisen tekemät ojat.

"Se on ihmisen keksintö, että kaiken pitäisi säilyä. Luonnossa kaikki muuttuu", Niemelä pohtii.

Sen vuoksi hän miettii asiakkaiden kanssa myös hakkuilta säästettävillä alueilla, miten elinympäristöä voisi hoitaa.

"Eivät puutkaan ole ikuisia. Jos alue halutaan säilyttää puustoisena, pitää tehdä jotain."