Muistoja marjametsän mättäiltä: Hätä keinot keksii, kun astiat ovat täynnä –”Alli-täti otti alushameen pois, sitoi helman suppuun ja teki pienen kassin”

”Matka jatkui pienen ruohoisen ja aidatun haka-alueen läpi metsän reunaan, josta löysimme aivan koskemattoman mustikkapaikan.” Kuva: Jaana Kankaanpää

Maaseudun Tulevaisuus julkaisee kesäviikonloppuisin verkossa Arktisten Aromien ja Itä-Suomen yliopiston järjestämän Marjastamassa-kirjoituskilpailun tarinoita. Kilpailuun voi osallistua 15. elokuuta asti.

Kaunis heinäkuun lopun päivä -60 luvun alussa Kanta-Hämeessä, heinät oli saatu latoon ja oli aikaa lähteä Alli-tädin kanssa marjaan.

Alli-täti käytti keppiä lonkkavammansa vuoksi ja oli iäkäs, mutta reipas ja tomera. Itse olin 9-vuotias tyttö.

Marjametsä oli noin reilun kilometrin päässä. Kävelimme pellon laitaa aikamme ja sitten metsään. Kolmilammen takalammen vesi välkähteli noustessamme mäen reunaa polkua pitkin. Meillä oli korit kummallakin ja peltikipot ja eväät. Saavuimme lehtometsän läpi polulle, jonka alapuolella syvässä lukossa oli oikea mustikoiden aarreaitta. Oli onni, jos sinne kerkesi ensimmäisenä. Siellä poimimme aikamme, mutta joku oli ehtinyt ensin, siis matka jatkui eteenpäin. Kuljimme honkien ympäröimää kivistä polkua, Alli-täti hoilotti kovaa laulaa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -laulua ja minua nolotti, vaikka olin ainoa kuulija.

Päädyimme pienelle suolle, siellä oli ensimmäiset puoliraa´at suomuuraimet, jotka poimimme peltimukiin. Niitä ei ollut paljon ja joka puolelle piti katsoa, ettei kyy pistäisi. Jalassa oli vain repaleiset kumitossut.

Matka jatkui pienen ruohoisen ja aidatun haka-alueen läpi metsän reunaan, josta löysimme aivan koskemattoman mustikkapaikan. Sinne jäimme kyykkimään pitkäksi aikaa ja korit täyttyivät. Kanttarellitkin olivat jo kasvussa, mutta meillä ei ollut niille astiaa. No Alli-täti vetäisi hameen pois, otti alushameen pois (taas minua nolotti), sitoi helman suppuun ja teki alushameestaan pienen kassin, johon kanttarellit sitten poimittiin. Korit olivat täynnä ja alushamekin puolillaan.

Nyt sai istua kivelle ja otettiin eväät esiin. Ensin työ ja sitten huvi. Eväänä oli laihaa hieman homeelle tuoksuvaa sekamehua ja hiivaleipää, jossa munavoita. Home kuului asiaan, kun kylmäsäilytyspaikkoja ei ollut ja sanottiin, että tulee hyvä laulunääni, kun syö homeista. Siinä toivossa, sitä tyytyi siihenkin makuun .

Eväät oli syöty, Alli-täti suoristi selkänsä ja otettiin saaliit käteen ja menoksi kotia kohden. Alitimme haan toisellemme vuoroin piikkilankaa nostaen ja olimme noin puolessa välissä peltoa, kun nuori sonni tuli peräpäätään nostaen ja hyppien meitä kohti. Meillä vauhti kiihtyi ja en tänä päivänäkään ymmärrä miten nopeasti selvisimme aidasta ulos ja likisukelsimme piikkilangan ali ja sonni jäi ihmettelemään .

Hetken sydämen nopeaa ryhmiä pidellen matka jatkui, marjat ja sienet olivat hyvin pysyneet matkassa. Olin jo aivan väsynyt. Alli-täti sen sijaan haaveili jo saunaan pääsystä illaksi ja niinpä riivimme vielä kainaloon vihtatarpeet. Hyvä saalis ja väsyneet marjanpoimijat saapuivat kotiin. Lehmät olivat tullessa jo lypsettävinä, mutta siihen hommaan me emme joutuneet. Kaunis kesämuisto tulee usein mieleeni, kun olen kotiseudullani käymässä.

Raija Meri

Lue myös aiemmat marjatarinat:

Muistoja marjametsän mättäiltä: Pörröinen naama pilkisti heinien seasta – ”Ehdin ajatella, että perhana, se on oikea karhu”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Hyllyvä suo nielaisi marjastajan lantiota myöten – ”Sentti sentiltä kiskoin kaverin ylös pinteestä”

Muistoja marjametsän mättäiltä: ”Suo tuoksui niin kuin vain suo voi ja kurkien raikas huutelu halkoi ilmaa”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Hillareissu oli heinäkuun kohokohta – ”Luontosuhde alkoi kasvamaan lapsuuskesieni Pohjois-Pohjanmaan soilla”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Radiossa soinut Emma herätti haaveen omasta kitarasta – ”Markkojen kuva mielessäni lähdin poimimaan kitaraani puolukka kerrallaan”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Maaseudulla lähes kaikki lapset, nuoret ja vanhemmat marjastivat – "Joskus uppos suohon, mutta aina sieltä pääsi pois”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Nopea keruutahti herätti äidin epäilykset – ”Keksin, että laitan sammalta mukin pohjalle ja kerään vaan pintaan mustikat”

Muistoja marjametsän mättäiltä: Hillat jäivät haaveeksi kovasta yrityksestä huolimatta, paikallisten marjavainu vei voiton

Muistoja marjametsän mättäiltä: "Loppujen lopuksi onneni koostuu pitkälti luonnon ymmärryksestä ja arvostuksesta"