Suojelupinta-alan kasvattaminen edistäisi sekä luonto- että ilmastotavoitteita – kohteet kannattaa valita luontoarvojen perusteella

Lehdot ja paahderinteet ovat arvokkaita luontokohteita. Kuva: Pasi Leino

Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillintää kannattaa toteuttaa suunnitelmallisesti yhdessä, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke tiedotteessa.

”Tutkimustulosten mukaan suojeltavat metsät kannattaa valita kuitenkin ensisijaisesti luontoarvojen perusteella. Näin saadaan paras tulos sekä luonnon että ilmaston kannalta”, sanoo yliopistotutkija Heini Kujala Helsingin yliopistosta.

Ensi tilassa tulisi suojella metsät, joissa on monimuotoisuuden kannalta korvaamattomia arvoja. Sellaisia ovat esimerkiksi vanhat metsät sekä luonnontilaiset ja sen kaltaiset metsät. Tärkeintä on lisätä puutteellisesti suojeltujen metsäluontotyyppien suojelua sekä valtion että yksityisillä mailla.

Hiilivarasto on yleensä suurimmillaan vanhoissa metsissä. Hiilensidonnassa tulee puuston lisäksi huomioida aluskasvillisuus ja maaperä. Se on tärkeää etenkin vanhojen metsien kohdalla. Vanhoista metsistä myös kulkeutuu vesistöihin vähemmän ravinteita ja humusta kuin esimerkiksi talousmetsistä.

Talousmetsissä luonnon monimuotoisuutta voi edistää puskurialueilla ja suojelualueiden välisillä yhteyksillä.

Vanhoihin metsiin on sitoutunut paljon hiiltä. Ne ovat tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kuva: Kari Salonen

Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

”Kansallisen hiilineutraaliustavoitteen edellyttämä nettohiilinielu voitaisiin osittain saavuttaa optimoidulla metsien lisäsuojelulla”, arvio Syken tutkimuskonsortion johtaja, tutkimusprofessori Martin Forsius.

Suojelupinta-alan kasvattaminen 10 prosenttiin jokaisessa maakunnassa voisi Syken mukaan edistää sekä luonto- että ilmastohyötyjä. Syke ehdotaa myös uusia ohjauskeinoja hiilinielujen vahvistamiseksi. Metsänomistajille voisi luoda hiilikorvauksen esimerkiksi Metso-metsiensuojeluohjelman yhteyteen.

”Lisäsuojelun kustannukset jäisivät valtiontaloudelle todennäköisesti huomattavan paljon pienemmiksi kuin kulut, jotka koituisivat siitä, että mahdollisen metsänielujen tavoitetason alittamisen takia jouduttaisiin hankkimaan nieluyksikköjä”, sanoo tutkimusjohtaja ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajs Markku Ollikainen.