Kirjanpainajia on liikkeellä tänä kesänä tavallista runsaammin – kahdella alueella tuholaisia havaittu jo yli riskiajan

Kirjanpainajan riivaaman puun tunnistaa kuoren alle syödystä kuviosta. Kuva: Sanne Katainen

Lämmin toukokuu sai kirjanpainajat parveilemaan ajankohtaan nähden tavallista runsaammin, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotteessa. Toukokuussa parveilleet kirjanpainajat ovat iskeytyneet pystypuihin ja tuulenkaatoihin lisääntymään.

Kesäkuussa kirjanpainajien parveilu jatkui toukokuuta maltillisempana.

Juhannusviikkoon mennessä kirjanpainajia havaittiin eniten Uudellamaalla Lapinjärven ja Etelä-Karjalassa Lappeenrannan seurantapaikoilla. Kuusien kuolleisuusriskistä kertova 15 000 kirjanpainajan riskiraja ylittyi 3 000 yksilöllä molemmissa seurantapaikoissa.

Useissa maakunnissa joillain seurantapaikoilla on havaittu jo yli 10 000 kirjanpainajaa.

Ainoastaan pohjoisilla seurantapisteillä Kuhmossa, Oulussa ja Rovaniemellä kirjanpainajien parveilu oli voimakkaampaa kesäkuussa kuin toukokuussa.

Luken mukaan kesäkuun parveilijat olivat todennäköisesti jo kerran lisääntyneitä, talvehtineita aikuisia, jotka perustavat niin sanotun sisarsukupolven puihin kehittymään ensimmäisen sukupolven lisäksi.

”Todennäköisesti Etelä-Suomessa lämpimillä paikoilla kirjanpainajan toukat aikuistuvat tänä vuonna jo ennen metsätuholain määrittämää kuorellisen kuusipuutavaran metsästä poiskuljetusten takarajaa, mikä on A-alueella eli eteläisessä ja keskisessä Suomessa 15. heinäkuuta”, arvioi Luken tutkija Tiina Ylioja tiedotteessa.

Jos loppukesä on lämmin, pian aikuistuva kirjanpainajien ensimmäinen sukupolvi saattaa parveilla ja munia tänä kesänä vielä toisen sukupolven. Luultavasti myös sisarsukupolvi ehtii aikuistua ennen syksyä.

Mitä useampi sukupolvi aikuistuu, sitä suurempi puuston tuhoriski talousmetsien kuusiin kohdistuu.

Kirjanpainajatilannetta seurataan feromonipyydyksillä. Kuva: Markku Vuorikari

Luke seuraa kirjanpainajan parveilua vuosittain noin 40 seurantapisteellä, joissa kolmen feromonipyydyksen ryhmä pystytetään keväällä edellisen talven kuusivaltaisen metsän hakkuuaukolle, paahteiseen metsänreunaan.

Pyydykset tyhjennetään noin kerran kuussa toukokuun lopussa, juhannusviikolla sekä heinäkuun ja elokuun puoliväleissä. Eteläisessä Suomessa pyydyksiä seurataan syyskuulle saakka.