Metsävaratietoa tarvitaan investointien tueksi – rahat tulevat varmasti moninkertaisesti takaisin

Mittaukset tehdään yhä jalkaisin, mutta tekniikka on pienentänyt ryhmäkoon kahteen mittaajaan. Tutkimusinsinööri Asko Harju ja hänen työparinsa Juuso Hämäläinen mittaavat päivän ensimmäistä koealaa. Kuva: Lari Lievonen

Tutkimusinsinööri Asko Harju kairaa puuta ikäkairalla. Saadusta lastunäytteestä lasketaan puun ikä. Kuva: Lari Lievonen

Mittausapulainen Juuso Hämäläinen mittaa puuta elektronisilla mittasaksilla. Kuva: Lari Lievonen

Tutkimusinsinööri Asko Harju ja mittausapulainen Juuso Hämäläinen mittaavat päivän ensimmäistä koealaa Lopella. Käynnissä on 12. inventointi (VMI). Vettä sataa paikoin rankasti, mutta isot kuuset antavat suojaa.

Valtakunnan metsiä inventoidaan nykyään pareittain uusilla laitteilla. Apuna käytetään myös laserkeilausta.

Mittaustulokset lasketaan entistä tarkemmin ja pienemmille alueille, kun niihin yhdistetään satelliittikuvia, laserkeilausta ja muuta numeerista tietoa.

"Aikaisemmin käytettiin relaskooppikoealaa, jossa toinen apulainen joutui olemaan keskipisteenä. Nyt käytetään kiinteäsäteistä koealaa. Mittausapulaisiakin oli kaksi, mutta nykyään vain yksi", Hämäläinen sanoo.

"Uuden tarkkuus-GPS keruulaitteen avulla tiedetään koealan tarkka keskipiste, jolle voidaan palata myöhemmin uudelleen."

"Maastomittaukseen kuuluu kertakoealat ja pysyvät koealat", Hämäläinen kertoo ja pystyttää samalla tarkkuusantennin kolmijalkaa.

Tilastollista otantaa hyödyntävä seurantajärjestelmä hyödyttää koko metsäalaa.

"Inventointiin käytetyt rahat tulevat varmasti moninkertaisesti takaisin, mistä hyötyy koko kansantalous", toteaa Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija Kari T. Korhonen.

"Jos verrataan vaikka puun kantorahatuloihin, niin yksityiset metsänomistajat saavat noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Jos seurantajärjestelmää ei olisi, Suomessa ei olisi enää vuosikymmeniin uskallettu tehdä investointeja metsäteollisuudessa."

Metsäteollisuus on keskeinen hyvinvoinnin tuoja Suomessa ja yksi suurimmista teollisuuden aloista. Ala tuo yli 20 prosenttia Suomen vientituloista ja työllistää erityisesti maakunnissa, kertoo Metsäteollisuus ry.

"Maa- ja metsätalousministeriöltä budjetoidaan vuodessa noin kolme miljoonaa euroa Lukelle VMI:tä varten. Mittaus vaatii siitä noin kolmasosan", Korhonen lisää.

Inventoijat määrittävät koealalta puusto- ja kasvupaikkatiedot. Koepuista mitataan yksityiskohtaisempaa tietoa kuten pituus, latvusraja, kasvu ja mahdolliset tuhot. Lisäksi runko apteerataan puutavaralajeihin.

"Karkeasti sanoen yksi tunti kuluu yhteen koealaan, mutta enimmillään puita on ollut 83 yhdellä koealalla. Siihen ei tunti riitä.", Hämäläinen sanoo.

"Uusi mittaustapa ei ole nopeampi, sillä puita tulee nyt enemmän. Tulokset varmaan ovat tarkempia", Harju selittää.

Maastomittaukset tehdään ryppäinä sijaitsevilla maastokoealoilla, joiden systemaattinen verkko peittää koko Suomen.

"Koealat voivat sattua myös jonkun pihaan, pellolle tai vaikka järveen", Harju kertoo.

"Ne ovat tietysti vähän helpompia! Saa lyödä paikan maatalousmaaksi ja edetä seuraavalle", Hämäläinen naurahtaa.

Vuosittain inventointia suorittaa noin 22 työparia. Mittaus alkaa toukokuussa ja kestää lokakuulle asti.

Pohjoismaat toimivat edelläkävijöinä metsävarojen kartoituksessa. Suomi, Ruotsi ja Norja aloittivat ensimmäisinä maailmassa valtakunnalliset inventoinnit vuosina 1919–1923.

Luken tavoitteena on pysyä jatkossakin edelläkävijänä inventoinnin kehityksessä.

"Maissa, joissa metsäalalla on pieni rooli, seurantaa on alettu tehdä vasta 90-luvulla ilmastokysymysten merkitysten kasvaessa", Korhonen sanoo.