Ovatkohan suhteet kohdillaan – yksi puolalainen hiilivoimala tuprutti päästöjä enemmän kuin metsien hiilinielu oli Suomessa samana vuonna

Sähkön ja energian teko kivihiilellä tuottaa paljon päästöjä. Kuvassa ruskohillikaivos Saksassa. Kuva: Jouko Kyytsönen

MT Metsä|Politiikka ja talous

21.3.202308:00

Kolumni

Mia Jouslehto

Hieraisin jokunen aika sitten silmiäni. On pysäyttävää lukea listausta maailman eniten päästävistä energiantuottajista. Nythän kuuluu olla huolestunut suomalaisista hiilinieluista ja muutenkin metsistä ilmastonmuutoksen torjujina. Eli siitä paljonko hiilidioksidia saadaan imuroitua esimerkiksi metsien kautta takaisin puustoon ja maaperään.

Jos asioita kuitenkin katselee globaalisti, nykyistä isompi huomio pitäisi kiinnittää kolikon kääntöpuoleen eli päästöihin. Niitä syntyy niin kuluttamisen, väestönkasvun kuin vanhanaikaisen tuotannon kylkiäisenä. Valtava rooli on runsaspäästöisillä laitoksilla.

Pari vuotta sitten amerikkalaisen Coloradon yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan viisi prosenttia maailman saastuttavimmista voimalaitoksista tuottaa liki 75 prosenttia maailman sähköntuotannon hiilidioksidipäästöistä. Tutkimuksessa perattiin laitosten tietoja vuodelta 2018. Kymmenestä eniten hiiltä päästävistä laitoksesta kaksi sijaitsi Euroopassa, kaikkein pahin Puolassa ja sijalle seitsemän yltänyt Saksassa. Loput kahdeksan olivat Aasiassa. Kaikki kymmenen laitosta pyörivät hiilen voimalla.

Selvityksen mukaan USA:ssakin saastuttavin viisi prosenttia sähköä tuottavista laitoksista tuotti lähemmäs 80 prosenttia maan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöistä. Saksassa luku oli vielä hurjempi.

Lopputulema tutkimuksessa oli, että pistämällä nämä supersaastuttajat kuriin, saataisiin enemmän hyvää aikaan kuin monenlaisilla ympäristöaloitteilla. Muuttamalla voimalat polttamaan jotain muuta kuin hiiltä, päästöt putoaisivat nopeasti kuin lehmän häntä.

Esimerkiksi tutkimuksen nostama Eurooppa-pahis, puolalainen Belchatovicin voimala, päästi tutkimuksen mukaan vuonna 2018 yli 37 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Kyseisten päästöjen rinnalla kalpenee koko Suomen metsien ja maatalousmaan hiilinielutavoite. Päästön suuruus oli suurempi kuin Suomen metsien sekä vuoden 2018 että 2019 metsämaan hiilinielut yhteensä.

Teollisuudenaloista ilmastopahiksena pidetään puolestaan terästeollisuutta. Maailman teräsyhdistys on arvioinut, että 70 prosenttia teräksestä tehdään yhä tavalla, mikä perustuu yli sata vuotta vanhaan masuunitekniikkaan. Toki ala kehittää uusia ratkaisuja ja tulevaisuuden tekniikka voi keventää ilmastorasitusta tuntuvasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Suomessa iso kertanykäys päästöjen leikkaamisessa saataisiin Raahen terästehtaan uudistamisella.

Kun isoja päästölukuja vertaa vaikkapa juuri Suomen metsille asetettuihin vaatimuksiin, ei voi kuin pyöritellä silmiään. Osansa pitää kunkin tehdä, mutta toivoisi, että muotiin tulisi taas tupruttelusta puhuminen.

Laitosten, niin energiantuotannon kuin terästehtaiden, uudistaminen on kallista hommaa. Luulisi silti, että pahimpien päästölähteiden kuriinlaitto maailmalla, kiinnostaisi poliittisessa keskustelussakin. Ei pelkästään metsistä puhuminen. Niin lähellä suomalaisten sydämiä metsät kuin ovatkin.