Nuoruuden harrastus takaisin haltuun – luonnon lumoon jää yön yli retkellä herkästi koukkuun koleassa tuulessakin
Retkeilyn peruskurssin saldona voi hyvin todeta, ettei konseptin nimi ”Rakastu retkeilyyn” ole ainakaan kovin paljon liioiteltu, kirjoittaa Kaijaleena Runsten.
Retkikurssilla tuli käytännössä tuta, että riippumatossa ei ole oleellista vain se, mikä näkyy pinnalta, vaan myös aluspeite on Suomen kesässäkin välttämätön. Kuva: Kaijaleena Runsten
Näin kesäpäivän seisauksen aikaan muistaa aina, että ei ole suomalaisen kesäyön voittanutta. Yöpymiset teltassa tai laavulla kuuluivat lapsuus- ja nuoruusvuosiin, partioon, suunnistuksen kisareissuille sekä toimimiseen kunnan nuorten kerhojen vetäjänä. Arvaatte, mitä ne muksut siellä tekivät ja tekevät – valvoivat, kun oli mukavaa seuraa eikä valoisassa yössä tajunnut ajan kulua.
Rippikouluun olisin halunnut Lappiin vaeltamaan. Se kariutui, kun kuormantekijä olisi kotitilan työketjusta puuttunut paalien korjuusta.
Aikuisiällä olen harrastanut päiväretkiä ja lenkkeilyä metsäpoluilla kävellen ja hölkäten. Jokunen vuosi sitten hurahdin nukkumiseen riippumatossa. Se on helppoa tuttujen pihassa tai perheen saunamökillä. Yksin ei ole uskaltanut lähteä pidemmälle.
Enkä ole ainoa. Se selvisi, kun tein juttua yön yli ulkona nukkumisesta. Korona-aikana se löysi monia muitakin ystäviä.
Kun mielessä ovat koko iän kyteneet vaellukset yön yli, päätin lopettaa jahkailun. Osallistuin retkeilyn peruskurssille Suomen Ladun paikallisen seuran pitämänä Nurmijärvellä. Kurssilla on slogan: Rakastu retkeilyyn.
Meitä oli mukana yhdeksän naista (missä kaikki miehet?). Viikonloppuretken saldona voi hyvin todeta, ettei konseptin nimi ole ainakaan pahasti liioiteltu. Koukkuun voi jäädä piankin. Jos toki, itsellä taustaa oli valmiiksi ja askel harrastuksen syventämiseen oli suunniteltu.
Nukuin riippumatossa, nyt paremmassa kuin oma perusmallini. Sain oppia, kuinka ripustaa matto oikein. Lisäksi yhtä tärkeä kuin sateen blokkaava tarppi maton yllä on suoja sen alla. Kylmyys tunkee kroppaan alhaalta, vaikka maton ja makuupussin välissä minulla oli lämpöpeite ja ohut makuualusta.
Aamuyöstä heräsin, kun illan utuinen kostea keli oli muuttunut riippumattoa heiluttaviin, koleisiin tuulenpuuskiin. Takapuolta ja selkää vilutti. Aluspeite siis hankintalistalle.
Myös lenkkeilijänä tuttu fakta konkretisoitui: plus 13 ja tihkusadetta on paljon miellyttävämpi kuin plus 13 aurinkoa mutta reipas, luoteesta puhaltava tuuli avoimen järven yli. Kumpikaan ei ole erityisen ”extremeä” mutta vaatii vähän eri varustuksen.
Kurssikavereista osa nukkui teltoissa, osa laavussa ja osa minun tavoin ”riipparissa”. Aamupalalle kömpi pääosin hyvin nukkunutta väkeä. Muutamalle yö ulkona oli todellakin ollut ensimmäinen. Silloin kaikki, linnunlaulukin, herättää herkästi.
Plus 13 ja tihkusadetta on paljon miellyttävämpi kuin plus 13 aurinkoa mutta reipas, luoteesta puhaltava tuuli.
Yön yli retkeily jatkuu omalta osaltani varmasti. Seuraakin näyttäisi olevan saatavissa samanmielisistä. Puhuimme jo laavun testaamisesta. Lisäksi seuran reissu Repoveden kauniseen kansallispuistoon kiinnostaa, koska aiemmin olen patikoinut siellä vain päiväseltään.
Kurssin parasta antia oli, kun kokeneet ohjaajat totesivat, että retkeilystä oppii joka kerran uutta. Kavereilta voi noukkia käteviä vinkkejä.
Pikkupuutteista ja virheistä oppii, vaikkei tilanne haasteiden keskellä huvittaisikaan. Tämä retki oli juuri siksi antoisampi kuin jos olisi menty samanlaisessa leppoisassa auringonpaisteessa kuin edeltävä viikko.
Luonnon lumo oli tällä kertaa tihkusateen harmaassa pehmeydessä. Lumo on joka kerran erilainen, tuttukin maisema saa eri säällä uudenlaisia muotoja. Myöhemmin voi siis edetä jatkokurssille ja retkeilemään ulos yöksi myös talvella. Rakkaus luontoon saa lisää vivahteita.
Korjattu termi: juhannuksen edellä on kesäpäivän seisaus, ei tasaus.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
