Harri Högmander ei enää retkeile monta kertaa viikossa lintujen perässä mutta seuraa niitä päivittäin. Kuva: Petteri Kivimäki
Lintuharrastaja on lähes väistämättä myös tilastonikkari
Harri Högmander yhdisti kaksi intohimoaan: linnut ja luvut.
Harri Högmander on harrastanut lintujen bongausta jo teinipojasta saakka. Viikko sitten viikonloppuna hän kiikaroi Jyväskylän Tuomijärven lintutornissa. Kuva: Petteri KivimäkiLintuharrastus tempaisi jyväskyläläisen Harri Högmanderin mukaansa jo lapsena.
Muistiinpanoja lintuhavainnoista on kertynyt 13-vuotiaasta saakka ‒ ”välillä pakkomiellettä hipoen”, hän kuvailee.
Lukion jälkeen Högmander opiskeli matemaatikoksi ja mietti, miten kaksi intohimoa voisi yhdistää. Vastaus löytyi tilastotieteen puolelta, johon hän suuntautui jatko-opinnoissaan.
”Lintuharrastajat noudattavat johdonmukaisesti tilastotieteen periaatteita”, Högmander toteaa.
”Joka teini omaksuu nopeasti, että havainnot pitää pystyä perustelemaan. Kriteerit on sisäänleivottu.”
Vaikka kyse on harrastuksesta, se muistuttaa akateemista tiedonkeruuta. Tieteelliset nimet opetellaan siinä sivussa.
Högmander väitteli tilastotieteestä vuonna 1995. Väitöskirjansa ensimmäisessä osassa hän tutki linjalaskentamenetelmiä.
Sitä käytetään esimerkiksi pesimälintujen tiheyden arviointiin. Samoja periaatteita hyödynnetään myös metsänarvioinnissa.
Toisessa osassa hän tutki ruutukarttamenetelmiä, joita voidaan käyttää esimerkiksi pesimälintujen levinneisyyden kartoitukseen.
Högmander kehitti menetelmiä, joilla täydennetään esimerkiksi amatöörien tekemiä lintulaskelmia. Karttaruudut voivat mallintamisen avulla muuttua valkoisesta mustaksi, jos lintua ei kyseisellä ruudulla havaittu mutta se mitä todennäköisimmin siellä on.
”Se oli suuri metodinen läpimurto, joka kiinnosti kovasti”, Högmander iloitsee.
Tutkimuksen pohjalta on jalostettu muun muassa lintuatlasta, joka kartoittaa lintulajien levinneisyyttä ja pesimäalueita Suomessa sekä tutkii levinneisyyksien muutoksia.
”Suomalaiset ovat olleet ensimmäisiä, jotka alkoivat tilastollisesti mallintaa lintujen esiintymistä.”
Liki puoli vuosisataa lintuja harrastanut Högmander seuraa siivekkäitä edelleen päivittäin ja kirjaa ylös havaintoja.
”Joka talitinttiä en kirjaa, mutta kaikki hieman harvinaisemmat käyn merkkaamassa BirdLifen havaintopalveluun.”
Nuorempana hän saattoi retkeillä monta kertaa viikossa ja kiersi linturetkillä myös ulkomailla.
Nykyisin varsinkin ulkomaanretket ovat jääneet vähemmälle, mutta toisinaan hän vie aloittelijoita ja ulkomaalaisia vieraita linturetkille lähiluontoon.
Vuosikymmenien aikana lintujen esiintymisessä on tapahtunut selviä muutoksia.
”90-luvulla huomattiin, että muuttolinnut tulivat entistä aikaisemmin.”
Tunnettu ornitologi ja toimittaja Lasse J. Laine puhui eurokeväistä. Ensimmäiset muuttolinnut tulivat Suomeen samoihin aikoihin kuin ne aikaisemmin tulivat eteläisempään Eurooppaan.
”Tietyt lajit siirtyvät ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoisemmaksi, esimerkiksi järripeippo”, Högmander kertoo.
Muitakin muutoksia hän on havainnut: ”Lintujen ruokinnan myötä esimerkiksi mustarastas on oppinut syömään siemeniä lintulaudalta.”
Elinympäristöjen hupeneminen on vaikuttanut monien lintulajien runsauteen.
”Hömötiaisen kato on silminnähtävä ja korvinkuultava. Harvoin enää tulee vastaan”, hän suree.
Sen sijaan esimerkiksi valkoselkätikan suojelu on tuottanut tulosta.
”Valkoselkätikka tuomittiin jo lähes sukupuuttoon, mutta enää se ei ole harvinaisuus.”
Niin maaseudulla kuin kaupungeissa lintuja voi parhaiten auttaa, kun joillain alueilla jättää asioita tekemättä. Puronvarsia voisi jättää raivaamatta ja lahopuita korjaamatta.
”Metsänomistajilla on varmasti länttejä, jotka eivät tuota mitään. Ne voivat kuitenkin olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita”, Högmander pohtii.
”Tarvitseeko nurmikkoa olla joka paikassa? Voisiko osa puistoista tai pihoista olla kotimaisten kasvien kukkaketoja?”
Tilastotiede on ala, jossa pääsee tekemään monialaista yhteistyötä, Harri Högmander kannustaa. Kuva: Petteri KivimäkiMetsätalouden ja luonnonsuojelun tavoitteiden yhteensovittamisessa tilastollinen mallintaminen on yksi työkalu.
Tilastotieteilijöitä tarvitaan myös muun muassa epidemioiden hoidossa sekä kyselytutkimusten tulosten analysoinnissa.
Tilastotieteen lehtorina työskentelevä Högmander haluaakin rohkaista nuoria alalle. Yhteistyö on monitieteistä ja tutkimuskohteita löytyy varmasti omistakin kiinnostuksen kohteista ‒ vaikkapa linnuista.
Kuka?
Harri Högmander on syntynyt Jyväskylässä vuonna 1960.
Työskentelee tilastotieteen lehtorina Jyväskylän yliopistossa.
Perheeseen kuuluvat biologivaimo ja aikuinen tytär. Lemmikkeinä kissa, koira ja akvaariokaloja.
Harrastaa lintujen lisäksi sukututkimusta.
Lue myös:
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
