Väistämätön tuho on vielä pysäytettävissä, vaikka jäätiköiden sulaminen ja vedenpinnan nousu jatkuvat jopa tuhat vuotta

Kuva: Kimmo Haimi

MT Metsä|Ilmastonmuutos

5.9.202318:30

Kolumni

Petteri Taalas

Ihmisen vaikutus ilmastoon ei ole tiedemaailmalle uusi asia. Ruotsalainen Nobel-voittaja, fysiikan professori Svante Arrhenius osoitti jo 1800-luvun lopulla, että ilmakehään päästetty hiilidioksidi lämmittää ilmastoa. Hän ei tosin kyennyt kuvittelemaan viime vuosisadan väestöräjähdystä eikä dramaattisesti kasvanutta kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttöä energian tuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä.

Me meteorologit heräsimme ilmastonmuutoksen uhkaan jo vuosikymmeniä sitten. Maailman ilmatieteen järjestö järjesti maailman ensimmäisen ilmastokonferenssin Genevessä vuonna 1979, missä puitiin ongelmaa ja päätettiin perustaa IPCC eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin tuottamaan ilmastoraportteja hallitusten käyttöön. Ensimmäisessä IPCC-raportissa laskettu ilmastonmuutos on nyt arkipäivää. Itse asiassa sekä väestön että päästöjen kasvu ovat olleet 1980-luvulla arvioituja reippaampia.

Kaikkia sääilmiöitä ei pidä selittää ilmastomuutoksella, mutta ennätysten rikkoutuminen ja haitallisten ilmiöiden toistuminen aiempaa useammin kertoo omaa kieltään kehityksen suunnasta. Olen usein käyttänyt vertausta urheilumaailmaan. Urheilijat ovat erityisen suorituskykyisiä yksilöitä. Käyttämällä kiellettyjä doping-aineita suorituskykyä voidaan edelleen nostaa. Ihmiskunta on vastaavasti doupannut ilmakehää tupruttelemalla sinne jatkuvasti lisää hiilidioksidia, minkä seurauksena ilmastokone käy entistä kovemmilla kierroksilla.

Onko peli jo menetetty ja ihmiskunnan ynnä biosfäärin tuho väistämätön? Jäätiköiden sulamisen ja meriveden pinnan nousun osalta emme kykene kääntämään kehitystä enää, vaan nämä ilmiöt jatkuvat jopa tuhannen vuoden ajan. Sen sijaan haitallisten sääilmiöiden, kuten helleaaltojen, tulvien, kuivuuden ja trooppisten myrskyjen, kehityskulku voidaan pysäyttää 2060-luvulla mikäli onnistumme etenkin fossiilienergiasta luopumisessa.

Toistaiseksi hyvinvointivaltiot, EU mukaan lukien, ovat sitoutuneet Pariisin sopimuksen tavoitteeseen rajoittaa ilmastonlämpeneminen 1,5 asteeseen. Tällä hetkellä olemme menossa kohti 2,5–3 asteen lukemia vuosisadan loppuun mennessä. Kaikkialla maailmassa tehdään ilmastotoimia, ja ilmastomyönteisten teknologioiden hinnat ovat osin pudonneet jopa alle fossiilisten vastaavien. Toistaiseksi Aasian ja Latinalaisen Amerikan isot taloudet eivät ole sitoutuneet vastaaviin rajoituksiin, vaikka esimerkiksi Kiinassa keskitytään voimakkaasti ilmastomyönteiseen teknologiaan. Kiina ja Intia ovet eturivin ilmastonmuutoksesta kärsijöitä, eli omakin lehmä on niillä ojassa.

Toinen hieman vaiettu haaste liittyy väestönkasvun hillintään. Väestön kasvaessa myös päästöjen potentiaali kasvaa, samoin ilmastonmuutoksesta kärsivien ihmisten määrä. Tämä kärsimys lisää edelleen konfliktien ja ilmastopakolaisuuden riskiä. Väestön määrä korreloi myös biodiversiteetin kutistumisen kanssa.

Suomen uuden hallituksen ohjelmassa on uusia painotuksia ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyen. Se nähdään myös maamme elinkeinoelämässä haasteen lisäksi mahdollisuutena uuteen taloudelliseen toimeliaisuuteen. Suomen perinteinen vahvuus on ollut kyky tehdä maltillisia konsensusratkaisuja. Toivottavasti kykenemme ottamaan askeleita maltin ja konsensuksen suuntaan myös ilmastotoimissamme.

Kirjoittaja on meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri.