Karjalankarhukoira täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 90 vuotta

Elokuussa 1936 Sortavalassa pidettyä näyttelyä pidetään karhukoirarodun lähtölaukauksena. Kuva: Noora Meriläinen

Karjalankarhukoiran alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi.

Kantakoirat ovat lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin aikoinaan kaiken riistan metsästykseen. Kantakoirista on voimakkailla suurriistaviettiin ja ulkomuotoon kohdistuvilla jalostusvalinnoilla luotu nykymuotoinen karjalankarhukoira.

Elokuussa 1936 Sortavalassa pidettyä näyttelyä pidetään karhukoirarodun lähtölaukauksena.

Tärkeänä henkilönä rodulle pidetään tilanhoitaja Olof Z. Bergiä, joka keräsi ja kasvatti koiria Sortavalassa ja lähetti kasvattejaan kymmenittäin muualle Suomeen kuin aavistaen, että sota uhkasi rotua.

Näin tapahtuikin, sillä talvisodan alkaessa pääosa karjalankarhukoirista joko menehtyi tai katosi.

"Karjalankarhukoiraa onkin kutsuttu meidän ainoaksi sotasaaliiksi. Se on ainutlaatuinen, kotimainen rotu, jota meidän on vaalittava huolellisesti”, sanoo karjalankarhukoirajärjestöä edustava Anne Puikkonen.

Suomen Kennelliitto ehti ennen talvisotaa asettaa toimikunnan laatimaan uudelle rodulle rotumääritelmää. Joulukuussa 1945 tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä, jonka pohjana käytettiin 45:ttä eri yksilöä.

Virallinen päätös rodun rekisteröimisestä tehtiin puolta vuotta myöhemmin. Vuonna 1951 jo rekisteröitiin ensimmäistä kertaa yli sata karhukoiran pentua.

Rodun suosio on vaihdellut ajan kuluessa ja vakiintunut nykyvuosina noin 5 000 yksilön populaatioon ja noin 500–700 vuosittaisiin rekisteröintimääriin. Tämä huolettaa rodun edustajia, vaikka karjalankarhukoiran rekisteröintimäärä olikin noussut viime vuonna 425:een.

”Tämän päivän suurin haaste on populaation pieneneminen. Tärkeää olisi saada enemmän pentuja. Rodulle ei ole mahdollista hankkia ulkomailta uutta verta, koska kaikki koirat ovat alun perin lähtöisin Suomesta. Suomesta on koiria viety muun muassa Italiaan, Puolaan, Kanadaan, Slovakiaan ja tietysti muihin pohjoismaihin”, Puikkonen kertoo.

Karjalankarhukoira kärsii samasta trendistä kuin muutkin metsästyskoirat. Syitä rekisteröintien vähenemiseen ovat muun muassa karhunmetsästyksen torppaantuminen useampana vuonna, hirvikannan pieneneminen sekä susikannan räjähdysmäinen kasvu.

8-viikkoiset karjalankarhukoirat hirvenluun kimpussa. Kuva: Hannu Huttu

”Varmasti myös heikko taloudellinen tilanne vaikuttaa, koska ei metsästyskoiran pitäminen ja kouluttaminen sekä koe- ja näyttelykäynnit ole halpa harrastus”, Puikkonen arvelee.

Positiivisena asiana rodun edustajat näkevät sen, että karhukoirat osallistuivat hirvikoirakokeisiin aktiivisesti. Hirvikokeissa kävijöitä oli viime vuonna 1 400 ja myös karhunhaukkutaipumuskoekäynnit ovat lisääntyneet viimeisten kahden vuoden aikana.

Karhukoirat ovat hyvin ihmisystävällisiä, oppivaisia ja älykkäitä koiria. Metsästyskoirana karhukoira on sitkeä ja periksi antamaton. Se toimii niin hirvellä, karhulla kuin pienpedoilla.

Koira on myös fyysisesti voimakas ja se on jalostettu toimimaan itsenäisesti.

Kontiokankaan Cuti ja Noora Meriläinen metsällä. Kuva: Juha Saukko

”Myytti äkäisestä karhukoirasta elää sitkeästi, vaikka tänä päivänä koirat ovat todella hyväluonteisia. Karhukoiria on myös seurakoirina, vaikka kasvattajat tietenkin toivovat koirien päätyvän siihen työhön, johon rotu on jalostettu.”