Yhtiön ruhjoma yksityistiekävi kalliiksi omistajalle
SIMO
Itse tehty metsätie ei tuo tekijälleen aina pelkkää hyötyä ja iloa. Pilalle poljetun tien kiirastuleen joutui metsänomistaja Heino Haapaniemi, 80, Simosta.
”Kolmen vuoden uurastuksen tulokset tuhottiin kelirikkokauden puunajossa kolmessa päivässä”, Haapaniemi valittaa.
Haapaniemi urakoi viiden kilometrin mittaisen yksityisen metsätien palstalleen maataloustraktorilla ja traktorikaivurilla 1980-luvun alussa. Yhteiskunnan tukea hän ei urakkaan pyytänyt. Tien tarkoituksena oli helpottaa metsänhoitoa.
”Aivan kuin olisin taivaaseen noussut, kun pääsin konevoimin palstalle. Aiemmin sinne piti kävellä. Kipeät polvet rupesivat hidastamaan kävelyä.”
Järkytys oli suuri, kun isäntä havaitsi lähes 2,5- kilometriä pitkän osuuden metsätiestään tuhoutuneen ajokelvottomaksi Stora Enson hakkuutyömaan puunkuljetuksessa keväällä 2011.
Osittain suo- ja turvemaiden yli rakennetun tien runko ei kestänyt raskasta kuormatraktoria kelirikon aikana.
”Meninkin antamaan luvan puunajoon. En arvannut, että puuta ajetaan vielä toukotöiden aikana. Ajokone tarpoi akseleita myöten. Silloinen Storan esimies lupasi, että se mikä rikotaan, myös korvataan. Että kyllä sora kulkee kumipyörillä”, Haapaniemi sanoo.
Stora Enso vastaa:
”Periaate on, että korjaamme jälkemme parhaamme mukaan. Perusparannukseen liittyviä toimenpiteitä emme ryhdy tekemään hiekkaperusteiselle tielle. Olemme ajattaneet sinne pintamursketta”, Stora Enson metsäosaston operaattori Ari Petäjäjärvi kertoo.
Sepeliä on tullut, Haapaniemi vahvistaa.
”Vihdoin viime kesänä Stora tosiaan ajatti minun lanssiin 14 sorarekallista sepeliä, mutta itse olen ne siitä eteenpäin siirtänyt ja levittänyt”, hän kertoo.
Isäntä on jälleenrakentanut metsätietään maataloustraktorilla ja peräkärryllä jo kolmena kesänä. Rahaa on palanut murskeeseen 4 000 euroa, mutta tie ei isännän mukaan ole vieläkään alkuperäisessä kunnossa.
Polttoaineen kulutusta ja työtunteja Haapaniemi ei ole edes tohtinut laskea.
Raadannasta huolimatta tienpohjasta törröttää yhä kiviä, jotka haittaavat lumen linkoamista talvisin. Mursketta pitäisi ostaa vielä rekkakaupalla, jotta tie elpyisi entiselleen.
”Ei tämmöiseen touhuun riitä rahaa mistään. En ole saanut korvauksia haitasta, konetyöstä enkä itse hankitusta sepelistä.”
Yksityistien valmistumisen jälkeen sillä riittänyt vilskettä kuin apteekissa.
”Kyllä tie kestää, jos sillä liikennöidään kelirikon ulkopuolella. Ei haittaa, jos metsästäjät ja marjastajat sitä käyttävät.”
Haapaniemi kehottaa tienomistajia dokumentoimaan tiensä kunnon valokuvaamalla jo ennen kuin vaurioita on tullut.
”Minulla ei ollut valokuvia kunnossa olevasta tiestä. Niillä olisin voinut näyttää toteen tuhon suuruuden. Yhtiö oli sitä mieltä, että tie ei kunnostusta kaipaa. Mikä siinä muukaan auttoi kuin ryhtyä korjaamaan itse?”
Isäntä toivoo yhä saavansa Stora Ensolta korvausta tekemästään työstä, ostamastaan murskeesta ja haitasta. Oikeudenkäyntiin Haapaniemi ei haluaisi ryhtyä; kustannukset oikeuden saamiseksi saattaisivat paisua suuremmiksi kuin vahingon määrä.
”Sen verran tästä on nyt opittu, että puunajolupia ei enää heru.”
Stora Enson Petäjäjärvi valittaa tiedon puutetta.
”Meillä ei ole tietoa, missä kunnossa tie on ollut aikaisemmin. Siksi on vaikea ottaa kantaa siihen, miten tie pitäisi korjata, jotta se tulisi alkuperäiseen kuntoon”, hän sanoo.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
