Metsänomistajat suojelisivat metsiään, mutta korvausta voi joutua jonottamaan vuosia

Jos metsästä löytyy esimerkiksi tämän näköistä puuta, sitä voisi ajatella Metso-kohteeksi. Kuva: Jarno Mela

Metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuva metsien monimuotoisuuden suojeluohjelma Metso on ollut merkittävä keino turvata luonnon monimuotoisuutta. Ohjelman kautta on syntynyt jo noin 100 000 hehtaaria uusia suojelualueita, mutta kiinnostusta pysyvään suojeluun olisi paljon enemmänkin.

Metso-ohjelmakausi on ollut monella tapaa onnistunut. Sen aikana saatiin suojeluun merkittävä määrä arvokkaita metsiä. Tärkein viesti on löytynyt kuitenkin metsänomistajien keskuudesta, korostaa MTK:n ympäristöasiantuntija Heli Siitari.

”Metsänomistajat ovat sitoutuneita pysyvään vapaaehtoiseen suojeluun ja Metso toi hyvin sen tarpeen esille. Ohjelma on tuonut metsänomistajille toivotun lisän omien tavoitteiden toteuttamiseen”, Siitari sanoo tiedotteessa.

Joillakin alueilla Metso-ohjelmaan pääsy voi vaatia vuosien jonottamista. Tilanne on vaikea, sillä vaikka suojelun kriteeristöt täyttyvät, eivät ovet pysyvään suojeluun välttämättä avaudu suojeluvarojen puutteen vuoksi.

Valtion rahoittaman Metso-ohjelman ensimmäinen toimintakausi päättyy vuoden lopussa. MTK tähdentää, että ohjelman jatkuminen ja riittävä rahoitus ovat välttämättömiä, jotta metsänomistajien halu suojella metsiä voidaan hyödyntää täysimääräisesti.

”Jonot ovat seisseet paikoin pitkään. Tämä turhauttaa monia, sillä halua suojella on enemmän kuin rahoitus mahdollistaa. Toivommekin metsänomistajapuolella, että ensi ohjelmakaudella tilanne korjaantuisi, ja rahoitus löytyisi niille kohteille, jotka Metso-ohjelman valintaperusteet täyttävät”, Siitari painottaa.

Vapaaehtoinen metsänsuojelu lähtee liikkeelle metsänomistajasta. Kiinnostus vapaaehtoiseen suojeluun on selkeästi kasvanut esimerkiksi Etelä-Savossa.

”Etelä-Savonkin Metso-ohjelman jonossa seisoo yli 500 hehtaaria metsiä. Tilanne ei ole ihanteellinen, mutta moni on sitten aloittanut määräaikaisista sopimuksista. Tämä ei onneksi estä metsiä pääsemästä myöhemmin pysyvän suojelun piiriin”, metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon luonnonhoidon asiantuntija Miia Suhonen toteaa.