Auraus sopii hyvin paksun kuntan maille

FSC-sertifiointi rajoittaa auraussyvyyden korkeintaan 25 senttimetriin. 

Caterpillar D6 pörisee ja pomppii avohakatulla metsäaukolla Sallan yhteismetsän mailla Itä-Lapissa. Työnä on harvinaiseksi käynyt metsän auraus, jota käytetään paikoin vielä Pohjois-Suomen yksityismailla.

”Kun taimet istutetaan ravinteikkaan aurapalteen päälle, niille muodostuu Keski-Euroopan kasvuolot”, Sallan yhteismetsän toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä sanoo.

Vaikka auratun uudistusalan kasvu on erinomainen, Sinkkilän toteamuksessa on hitunen lapinlisää. Metsän FSC-sertifiointi rajoittaa auraussyvyyden nykyään 25 senttimetriin, ja Sallan yhteismetsä on mukana FSC-sertifikaatissa.

Metrinkorkuisiksi pillaroidut hurjannäköiset aurapalteet ovat historiaa myös Sallassa.

Nykyinen säätöauraus on vanhan liiton oja-aurausta hienovaraisempi menetelmä. Sitä käytetään kohteissa, joissa kulotus–laikutus–kylvö tai äestys–kylvö ei toimi.

Aurauskohteita ovat paksukunttaiset kuusikot, soiden reunamaat ja soistuneet kankaat. Kulotusten ja laikutusten avulla on saatu aikaiseksi lähes yhtä hyvät kasvut kuin auraamalla.

Kulotus oli niin suuritöistä, että auraukseen siirryttiin 1960-luvulla mielellään.

Vajaatuottoisia kuusimetsiä uudistettiin aktiivisesti Lapissa ja Kuusamossa vielä viime vuosituhannen puolella.

Ylivertaiseksi käsittelyketjuksi taimikoiden inventoinnin perusteella osoittautui avohakkuu, auraus ja männyn viljely, kun onnistumista arvioidaan puuston elävyyden ja kasvun suhteen.

Männyn viljelyssä reheville maille voi myöhemmin ilmetä terveydellisiä ongelmia. Riskejä on syytä punnita uudistamistapaa valittaessa.

”Aggressiivinen tervasroso näyttäisi kuitenkin olevan harvinaisempaa Sallan kuin Länsi-Lapin auratuilla mailla”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen sanoo.